Gerald V. Kuss
Matka miesten maahan
Kirjayhtymä 1968
Suomentanut Raimo Seppälä
162 s.


Jos jokin paikka maailmassa kiinnostaa, niin Grönlanti on sellainen. Minua on aina kiehtoneet karut seudut, joiden kauneus kumpuaa jostain syvältä ja joiden kiehtovuus on enemmän kirpeydessä  ja suolaisuudessa kuin liiassa imelyydessä.

Kirpeä ja suolainen on myös Gerald V. Kussin matkakertomus, jossa hän kertoo kokemuksiaan ja näkemyksiään, hieman historiaakin tälmän arktisen saaren vaiheista ja elämänmenosta.
 
"Kun tulin tänne ylämaihin Tanskasta viisitoista vuotta sitten, luulin olevani kesävieras minäkin. Ajattelin tulla tänne hakemaan vähän vaihtelua elämään, pienen kokemuksen meren takaa. Mutta  minä viivähdin hiukan liian pitkään. Yhtenä kauniina päivänä huomasin, että tie Angmagssalikista oli poikki: jäät olivat tulleet ja sulkeneet minut Grönlantiin. Olin vanki. Hän katsahti minuun omituisin ilmein, siinä oli puolet hymyä ja puolet totisuutta. - Tämä maa vangitsee miehen sielun, jos hänellä sellainen on. Hän kurkotti painamaan yläpuolellaan olevaa nappia saadakseen lentoemännän liikkeelle."

Grönlanti on yksi maailman kiehtovimpia saaria. Suurin osa sen pinta-alasta on jäätä, kerrostunutta, paksua, läpipääsemätöntä.  Vain pieni osa rannikosta on asuttua ja näilläkin alueilla elämä on karua.  Grönlanti on hyvin erikoinen maankolkka ei vain geologisesti vaan myös poliittisesti. Grönlanti kuuluu alueena Tanskalle, vaikka sijainniltaan se on lähempänä Kanadaa kuin Eurooppaa ja vaikka Tanska on EU-maa, ei Grönlanti itsehallintoalueena kuulu siihen.

Näin nykyisin. Kussin kirjassa eletään vielä aikaa ennen ensimmäistä kuukävelyä.

Kussin kirja on mielenkiintoinen katsaus Grönlantilaiseen elämänmenoon ja oloihin. Paikka paikoin tosin kirjan teksti saa mietteliääksi. Onko todella näin, vain onko tämä sittenkin pohjoista legendaa. Tuntuu vaikealta uskoa, että eskimot olisivat pitäneet koiriaan kesät nälässä ja ruokkineet niitä vain talvella. Ajatus nälkäisestä koiralaumasta kuljeksimassa vapaana kylässä saa niskakarvat jäykistymään, sehän on jo hengenvaarallista. Toisaalta kirjan luontokuvaukset ovat huikeita.

"Kerran Umanak pysäytti koneensa juuri kun jäävuorilaivasto purjehti ohi. Sadan metrin päähän me saatoimme selvästi kuulla sulavan jään musiikin, miljoonien vesipisaroiden tipahtelun. Slmissä ne välkehtivät kuin laskemattomat timantit, korvissa ne tikittivät kuin kaikki kellot yhteen ääneen valtavassa kellosepänliikkeessä."

Kertojan tyyli vaihtelee arkisesta jopa runollisuuteen. Välillä hänen tarinansa lähentelee jo parasta kalavaletta hyperbolineen siitä, kuinka "sääsket ovat suuria  kuin koirat". Kun ei ole itse kokenut on vaikea sanoa, mikä on totta, mikä ei. Tuntuu myös hieman ristiriitaiselta lukea, että ainoa keino sääskiä vastaan on tiheäreikäinen (nailon?)kauppakassi päässä ja käsissä, kun juuri on kerrottu, että sääsket pureutuvat paksuimmankin vaatetuksenkin läpi.

"Kun pääset kukkulan huipulle, koskettaa kylmä tuuli kasvojasi. Se tuo mukanaan meren äänet, oman maailmasi äänet. Merilinnut kirkuvat, rannan graniittikallioihin iskeytyvät aallot kohisevat... Rannikolla jäävuoret törmäilevät toisiinsa; kuuluu helinää ja jyskettä, kun jää iskeytyy jäähän. Siellä ajelehtii suuri, tornimainen jäävuori, jonka keskustan on jäinen virta joskus kirjonut koboltinvihahteiseksi. Yhtäkkiä vuori pamahtaa hajalle, kuuluu kuin 16 tuuman laivastotykin räjähdys, ja vuori on kahtena kappaleena pyörimässä vedessä kuin kaksi raivostunutta valkovalasta.

Tunnet olosi turvalliseksi taas tässä liikkeen ja äänen maailmassa.

Mutta sinä haluat mennä yhä uudestaan ja uudestaan takaisin noihih Grönlannin amfiteattereihin - ja joka kerta yhä kauemmas. Lopulta halaut viipyä hiljaisuuden laaksossa, maata napaseudun kukkien ja sammaltten ja jäkälien keskellä ja kokea täydellisenä tämän hiiskumattoman hiljaisuuden ja tyhjyyden."

Voisiko sen paremmin sanoa.

Tätä kirjoittaessa aurinko paistaa ja tuntuu ihanalta ajatukselta, että kohta on kyllin lämmintä möyriä ulkona ja laitella kukkapenkkejä ikkunan alle. Silti kaikessa kylmyydessään, karuudessaan, ja elämässä, joka on kuin hidastettu filmi, Grönlanti vetää puoleensa.

---

Tällä otan osaa Satun minihaasteeseen: saarella. Saanen tästä myös pisteen Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa ja maana Tanska.