Venla Luja

Pikku Päivikki

Tammi 1960 (2.painos)

160 sivua

Pikku Päivikki on kirja orvosta tytöstä, joka joutuu elämään vuoroin vieraissa, vuoroin kaukaisten sukulaisten luona. Lohtunaan hänellä on isänsä viulu, kunnes Päivikki joutuu syytetyksi varkaudesta. Peloissaan Päivikki karkaa. Karkumatkalla hän kokee omat seikkailunsa mm. karanneen vangin kanssa kunnes päätyy vieraalle paikkakunnalle ja pääsee avuksi erääseen taloon. Monenlaista ehtii tapahtua, ennen kuin ongelmat ratkeaa ja Päivikin sormet jälleen tapailevat isän viulun kieliä, tällä kertaa ilosta.

Kirja oli hieman hämmentävä lukukokemus. Ei oikein tiennyt, missä ajassa eletään. Pienistä vihjeistä saa kuitenkin sen verran selville, että elettäneen kieltolain aikaa, Viipuri on vielä Suomen ja sodasta ei tietoakaan. Kirjan luki nopsaan eikä se ollut puisevaa, vaikka pistikin välillä kysymään, että olisiko tämä ihan mahdollista. Huumoriakin kirjasta löytyy, sillä siinä on yksi ja toinen laihdutuskeino, joita voi hyvin verrata nykypäivien laihdutuspillereihin sun muihin, kuten: kovalla petillä nukkuminen, kuuma puolikylpy (tai vaihtoehtoisesti kylmä). Mitä puolestaan ovat sellaiset aineet, kun Volgansieni, mustajuuri tai maitokalkki ovat ainakin minulle hämärän peitossa. tai miten olisi kieriminen portaita alas. Sitäkin laihtumista toivova keittäjäparka kokeili kolottavin seurauksin.

Sadun ja toden välimaastosta oleva lastenkirja, jonka luki joutuisaan. Ei niin huono, jos ei mikään erikoinenkaan lukukokemus.