Gunnar Gunnarsson

Borgin suvun taru

WSOY

1938

Islantiin sijoittuva tarina suuresta ja mahtavasta Borgin  Örlugurista ja hänen  kahdesta pojastaan Ormarista ja  Ketilistä. Borgin suvun taru on tarina vallasta, rikkaudesta ja rakkaudesta, Tarina armosta ja anteeksiannosta. Se on myös taina itsensä etsimisestä ja löytämisestä.

"Silmäpuoli vaeltaja kuunteli kalpeana heidän vihanpurkaustaan. Ihmisen muisto oli sentään käsittämätön, häviämätön. Ei edes sadoissa sydämissä palava vihanliekki ollut kyennyt kahdenkymmenen vuoden kuluessa tuhoamaan sera Ketilin muistoa. Parissa minuutissa hänen ruumiinsa olisi muuttunut tuhaksi sellaisessa tulessa. Mutta muisto, - se ei palanut. Se ei hävinnyt. Päinvastoin.

Hän katseli näitä ihmisiä, joiden silmät saattoivat loistaa rakkaudesta ja leimuta vihasta.

Ja hänen täytyi hymyillä, vaikka hänen sydämensä olikin raskas. Harhaan joutuneet ihmisraukat, - lyhytnäköiset ihmisparat! He uskoivat täydellisesti johonkin ehdottomaan hyvään ja johonkin ehdottomaan pahaan.

- Hyvä jumala, hyvä Jumala, anna minulle anteeksi, kaikui hänen sielussaan - ikään kuin hänen ajatustensa takana.

Ja kuitenkin nämä ihmiset olivat oikeassa. Sillä he olivat itse omituisella tavalla sekä hyviä että pahoja. Heillä oli kykyä sekä rajattomaan rakkauteen että kalvavaan vihaan."

Kuinka usein olenkaan ajatellut anteeksiannon syvintä olemusta, unohdusta ja sen vaikeutta. Kirja puhuttelee, sen tunnelmissa elää myötä ja vastaan. Ja lopussa, kun pelko valtaa mielen voi vihdoin hengähtää...