Anni Polva

Maija panee tuulemaan

Karisto, 1969

130 s.

Anni Polvan Tiina oli ensimmäisiä kirjoja, jotka äiti minulle lahjaksi hankki. Reipas ja tomera Tiina valloitti sydämeni ja aina kun uusi Tiina ilmestyi, piti se saada. Miltei koko sarja komeileekin kirjahyllyssäni, muutamaa loppupään kirjaa lukuunottamatta.

Jotain samanlaista kuin Tiinoissa on myös Maija panee tuulemaan -kirjassa. Yhteneväisyyttä on paitsi vilkkaassa, hieman poikamaisessa tyttölapsessa, myös maalaistalon nimessä Lehtola. Tiinan mummon mökki oli muistaakseni Lehtola, vai muistankohan väärin. Viimeisistä Tiinojen lukukerrasta on jo aikaa. Täytyisikin verrytellä muistojaan.

Maija on isätön lapsi, jonka leskiäiti joutuu lähettämään maalle kahden täti-ihmisen luokse telottuaan jalkansa. Tädit eivät oikein Maijan äidistä perusta, tämä kun on sellainen "maalari", tädit Anna ja Alma ovat siis Maijan tätejä isänsä puolelta.

Maija saapuu tätilään linja-autolla, kukaan ei ole kuitenkaan häntä vastassa ja Maija ei jaksa odotella, hän lähtee yksinään kävelemään kohti Lehtolaa. Matkalla hän tutustuu Kalle-nimiseen poikaan, jonka kanssa sittemmin seikkaillaan monet seikkailut ja ollaan lopulta vähällä hukkua Leveäänselkään.

Kallekin on tuttu nimi Tiina-kirjoista.

Maija panee maalla toden teolla tuulemaan ja kun äidin jalka paranee ja Maijan on aika lähteä, on vanha kärttyisä Kantoska saanut hymyn kasvoilleen ja Kallen rampa pikkusisko Mari matkalla tervehtymiseen.Jopa Alma-täti on kesytetty.

Maija panee tuulemaan on taattua Anni polvaa, perisuomalaista, juurevaa ja käytännönläheistä, hieman ilkikurisuutta joukossa.

Yhteneväisyydet Tiina-kirjoihin sai minut miettimään, kumpi oli ensin, Tiina vai Maija? Vaan väliäkö sillä, pääasia, että kirjat tuli kirjoitetuksi.