Muistamaton mummo
Tammen kultaiset kirjat 131
suomentanut Marjatta Kureniemi
Tammi 1973
 

Tämä hauska, pieni kertomus alkaa kuin sadut ikään: Olipa kerran... Niin, "olipa kerran pieni pikkiriikkinen mummo, joka asui pienessä pikkiriikkisessä talossa" ja edelleen kerrotaan, kuinka mummo oli ioinen ja hilpeä, mutta - auttamattoman huonomuistinen, mitä tulee siihen, mihin on tavaransa pistänyt.

Sitten eräänä päivänä mummo päättää lähteä markkinoille ja sulkiessaan ovea alkaa miettiä, mihin hän pistäisi avaimen ja päättää pistää sen kukkaruukkuun. Ja niin hän tekeekin ja lähtee autonsa luo, mutta alkaakin sitten miettiä, mistä hän muistaa, mihin kukkaruukkuun hän avaimen pistää ja ajattelee, että kukkaruukku täytyy pistää johonkin varmaan paikkaan.  Ja sitten hän päättää pistää kukkaruukun laatikkoon. Mummo on juuri aikeissa lähteä markkinoille, kun hän alkaa miettiä, miten hän muistaa, mihin laatikkoon hän kukkaruukun pistää...

Näin mummo miettii ja toimii kunnes hän pääsee markkinoille, mutta siellä hän rupeaa miettimään, mihin hän hevosensa pistäisi, sillä niin, hän ei ole voinut ottaa autoaan, koska kukkaruukkulaatikko on rattailla, jotka täytyi ottaa muistin virkistämiseksi mukaan ja sitä varten täytyi ottaa hevonen.

No, markkinoilla on hulinaa ja huisketta ja pikku mummo on pökerryksissä ja tuumii, että ei nämä markkinat taida olla häntä varten ja niin hän kääntyy rattaineen ja palaa kotiin. Mutta, kotiovella hän alkaa miettiä, mihinkäs hän pistikään sen avaimen...

Ja arvatkaapa, mistä se avain löytyi loppujen lopuksi, sillä käydessään koko ripirinpsun rattaista ja laatikosta ja kukkaruukusta, sieltä löytyy vain punainen kukka ja onkimato, mutta avain, se on....

mummon taskussa, mihin hän oli sen pistänyt, ennen kuin alkoi miettiä, mihin hän sen pistäisi.
 

Muistamaton mummo on eräs niistä kirjoista, johon liittyy muisto lapsuudesta. Näin tämän kirjan ensimmäisen kerran naapurissa, pikkuserkkuni luona. Kun sittten tässä kerran näin kirjan kirpparilla, niin heti tuulahti kuin lämmin henkäys lapsuudesta: oi, tämän minä muistan, tämähän se oli se tarina.

Muistamaton mummo kuvastaa myös hyvin minua, sillä minulla on aina avaimet mietinnässä. Kuinka usein ajattelenkaan, että kyllä ne avaimet jossain täällä sisällä on, kun minäkin kerran täällä olen.

Toinen kirja, joka tuo muistoja lapsuudesta, alimmaisilta luokilta, vanhan kansakoulun ajoilta on Russel Hobanin Myry-kirjat.
 

 

Myry ei saa unta (Bedtime for Frances)
Kuvitus Garth Williams
Otava, 1982.

Myry-kirjakin minun täytyi kirppariostaa,  sen verran tuli nostalgiset tunnelmat tästä Mäyrä-veitikasta.

Minulla on myös samaan sarjaan kuuluva Myry syntymäpäivilä (A birthday for Frances). Kuvittanut Lillian Hoban. Otava, 1985.

Garth Wiliamsin ja Lilian Hobanin kuvitukset ovat paljolti samantyyliset, täytyy kuitenkin sanoa, että pidän Garth Williamsin herkistä kynänvedoista hitusen enemmän kuin Hobanin. Omat Myry-kirjojeni painokset ovat uudempaa luokkaa, itse muistan nämä 60-luvun puolelta. Myry-kirjat ovat hauskaa luettavaa, niin on aitoa elämää ja mukavasti huumoria.

"Elille tämä on torstai, Myry sanoi. - Elli ei koskaan saa sitä mitä kirjoitetaan h-r-n-u ja a-l-k-u. Mutta me aiomme laulaa yhdessä.
-Mitä ne h-r-n-u ja a-l-k-u tarkoittavat? äiti kysyi.
- limsaa ja kakkua. Minä luuin, että sinä osaat lukea, Myry sanoi.
- Kyllä Ellikin saa limsaa ja kakkua syntymäpäivänään, äiti sanoi.
- Mutta kun Ellillä ei ole syntymäpäivää, Myry intti.
- Kyllä vain, äiti sanoi. Mielikuvituskavereillakin on syntymäpäivä kerran kuukaudessa. Sinun syntymäpäiväsi on kahden kuukauden kuluttua. Siloin sinä olet päivänsankari. Huomenna on Mallan syntymäpäivä ja on hänen vuoronsa olla päivänsankari.
- Siinä kuulit, Elli, Myry sanoi, sinun syntymäpäiväsi ei koskaan ole tänään."

-------
j.k. lisäys 24. tammikuuta 2012. Russel Hobanin kirjat Myry ei saa unta ja Myry syntymäpäivillä luettu uudestaan loppuvuodesta So American -haasteeseen.