Enid Blyton
Viisikko kesälomalla
Tammi, 1971

Alkuteos: Five go off in a caravan
suomentanut Tai Manner

173 s.

Jälleen on vuosi vierähtänyt ja Viisikko viettää kesälomaa. Tällä kertaa ei ollakaan Kirrin Bayssa vaan Leon, Dickin ja Annen kotimaisemissa. On kaunis elokuinen päivä. Aivan oikein, elokuinen! Englantilainen koulusysteemi on erilainen kuin meillä Suomessa, jossa kesäloma alkaa kesäkuussa.  Tosiasiassa tässä tarinassa vietetään siis syyskesän päivää.

No, seikkailu saa alkunsa siitä, kun lapset näkevät ohimenevän sirkusretkueen ja tutustuvat nuoreen sirkuspoikaan Nobbyyn. Mitäs jos... ajatus iskee lasten mieleen...

"Leo, luuletko todella,että aikuiset päästävät meidät yksiksemme retkeilemään asuntovaunulla? kysyi Anne innokkaana, - MInusta tuntuu, että tämä kaikki on satumaisinta, mitä meille tähän saakka koskaan on tapahtunut. Ihan uskomantonta -
- No niin, katsotaan nyt. Minä olen joka tapauksessa kyllin vanha vastatakseni vaikka kaikista - "


Todellakin, Leo on tuskin 14 , korkeintaan 15 laskujeni mukaan (kesä - joulu -pääsiäinen ...linjalla kun seikkalut toistaan seuraavat). Ehkä lapset ennen muinoin olivat "varttuneempia" kuin nykyään. Jos ajatellaan 100 vuotta taaksenpäin, niin moni, vielä lapsi oikeastaan sai itse vastata itsestään Suomessakin.

Takaisin tarinaan. Lapset pistävät  tuumasta toimeen,  hIeman keskustelua vanhempien kanssa ja niin sitä lähdetään sirkuksen perässä hevosten vetämissä vaunuissa retkelle.

Lapset saapuvat lopulta jonnekin vuoristoseudulle, mutta kaksi sirkulaista, akrobaatti Lou ja Nobby-pojan kasvatusisä klovni Dan käskevät heidät pois alueelta. Lapset siirtyvätkin vaunuineen vuorenrinteelle ja leiriytyvät suojaisaan solaan.

Vaan pian alkaa tapahtua merkillisä. He eivät saa olla rauhassa vaan Lou ja Dan tulevat, tällä kertaa kovin ystävällisinä kutsumaan heidät takaisin sirkusalueelle.

On selviö, että Danilla ja Loulla ei ole puhtaat jauhot pussisaan ja lapset saavat kokea kaikenlaista korian myrkyttämisestä pimeään ja kolkkoon luolaan sulkemiseen asti ennen kuin kaikki selviää ja roistot saadaan kiipeliin.

Viisikoita lukiessa aika hujahtaa äkkiä ja vaikka tarinat on aika yksiselitteisiä ja arvattavia, niihin uppoutuu, niin, että ei oikein malttaisi kirjaa laskea kädestään, ennen kuin loppupiste tulee vastaan.

Pieniä mukavia huomoita:

Ruusukuono. Annen mielipide Timistä.

Tulento on mukava pieni sana nuotiosta, Littaa pelattiin, mitä se sitten lieneekin.

"Sano neideille päivää". Nobby puhui monikossa, hänen täytyi tietää, että Pauli oli tyttö. Mistä hän sen tiesi, jos Paulia koko ajan kutsuttiin Pauliksi?

Täytyy sanoa, että Paulin hahmo on mielenkiintoinen. Hän on tyttö, mutta rimpuilee kovasti "tyttömäisyyttä" vastaan. Mikä on jännä huomio, niin näissä kirjoissa ei juurikaan ole romantiikkaa. Kuitenkin silloin tällöin mainitaan, että Pauli piti Leosta. Olisiko se voinut kehittyä romanttiseksi, jos Viisikoita olisi enemmän?

Toisaalta on hyvä, että Viisikoissa ei ole romantiikkaa, kaveruutta sitäkin enemmän, sellaista reilua toveruutta ja sydänystävyyttä, tapaan "kaveria ei jätetä".  Sirkuspoika Nobbykin sen saa huomata, kun Viisikko joutuu jättämään hyvästit ja lähtemään kotimatkalle. Ajattelevainen, aikuistumisen kynnyksellä oleva Leo hoitaa Nobbylle turvalliset olot, jossa Nobby saa hartaasti toivomansa ammatin hevostenhoitajana.

Ei yhtään hullumi tarina.




Enid Blyton
Viisikko pelastaa salaisuuden
Tammi, 1970

Alkuteos: Five on kirrin Island again
suomentanut Heidi Järvenpää
157 s.
 

Tapahtuma-aika: Pääsiäinen

Tapahtumat:

Paulin isä on sijoittunut Kirrinin saarelle, rakentanut sinne korkean tornin ja tekee salaisia kokeita jossain päin saarta. Missä, se on salaisuus, jota lapset ihmettelevät, kun pääsevät käymään saarella.

Pauli joutuu epätoivoon, kun isä pyytää hänen rakkaan Timin itselleen "turvaksi". Saarella on outoja kulkijoita ja tiedemiesisä pelkää keksintönsä olevan vaarassa. Pitkän pohdinnan jälkeen Pauli suostuu, kunhan isä lupaa ottaa Timin mukanaan torniin antaessaan jokapäiväiset "kaikki hyvin" merkkinsä.

Pauli karkaa saarelle, kun ei näekään Timiä tornissa niin kuin oli sovittu.

Viisikko on tutustuntu nuoreen taiteilijapoikaan Martiniin ja hänen isäänsä, jotka tuntuvat Dickistä kovin uteliailta. Pauli lörpöttelee liikoja tämän mielestä ja saa potkun jalkaansa Dickiltä.

Lapset löytävät läheiseltä suolta kummalisen luolan, jota päättävät tutkia tarkemmin.

Tämä kirja on yksi jännittävimpiä Viisikko-kirjoja. Seikkaillaan vanhoissa salakäytävissä, merenalaisissa luolastoissa ja kaiken yllä leijuu pelottava uhka. Anne pelkää, että Peter-setä tutkii ydinpommia, jotain tekemistä atomien kanssa tutkimuksella mitä ilmeisimmin onkin. Kirja tuo vääjäämättä mieleen atomipommit ja kylmän sodan elementit. Peter-setäkin on saanut apua Ministeriöltä. Keksintöjen aikakautta eletään muutenkin, sillä naapurissa on televisio, aivan ihmeellinen ja uteliaisuutta herättävä aparaatti.

Loogisuus: Kirja on aika sujuva juoneltaan, tarinassa eletään todellisen ja hieman utopistisen rajamailla, ei ole ihan tavallista elämää, mutta ei lähimainkaan fantasiaa. Luolastot merenpohjan alapuolella kuulostaa kovin kaukaisilta, mutta ei toki mahdottomilta, onhan Englannin ja manner-euroopan väillä jokin kanaalikin rakennettu.

Epäloogiselta kuulosti, kun lapset. miettiessään missä Peter-sedän salainen työhuone saarella mahtoi olla, päättävät tutkia vanhaa karttaa. Eikö se ole jäljellä siinä rasiassa? Eikös Peter-setä myynyt rasian karttoineen ensimmäisessä seikkailussa? vai myikö hän vain kartan, sillä myöhemmin Peter-setä ilmoittaa tutkineensa vanhan kartan jäljennöstä.

Johtopäätös: No, lapsena ei näihin tällaisiin yksityiskohtiin kiinnitttänyt sillä lailla huomiota, eikä ehkä nytkään kiinnittäisi, jos ei olisi päättänyt ottaa selkoa, mistä puusta nämä kirjat on veistetty.

Pienistä kämmeistä huolimatta olen yhä sitä mieltä, että Viisikoissa on jotain, onhan niissä oltava, kun niitä jaksaa lukea uudelleen vielä aikuisenakin.