Mary Higgins Clark
Perinnön varjo
Tammi, 2012
351 s.

Mary HIggins Clarkin Perinnön varjo on ihan luettava dekkari. Tosin pokkariversion kannessa oleva Pohjolan työn arvio siitä, että "Perinnön varjo saanee ihailijansa polvilleen" on täysin yliampuva ja liioiteltu arvio. Ensinnäkään, niin pajon kuin olen Clarkin kirjoista aiemmin pitänyt (tosin en kaikista enkä kaikkia edes oe lukenut) en menisi polvilleni hänen kirjojensa äärellä ja toiseksi Perinnön varjo ei yltänyt siihen mihin esimerkiksi Kylmä kehto pääsi.

Perinnön varjo sijoittuu New Yorkiin, rahaa kulutetaan ja mainetta kerätään, mutta ei niin pahaa ettteikö jotain hyvääkin. Rakkauttakin on ilmassa ja sydämen hyvyyttä.

Kirjan henkilöt:

Scott Alterman, asianajaja
Sammy Barber
Renee Carter, pienen sairaan Sally-tytön äiti
Esther Chambers, Greg Gannonin sihteeri
Monica Farrell, lastenlääkäri
Alexander Gannon, Ganonin suvun kuollut patriarkka
Greg  ja Peter Gannon
Rosalie  ja Tony Garcia ja Carlos, heidän poikansa,
Clay Hadley, kardiologi
John Hartman, eläkkeellä oleva rikosetsivä
Ryan Jenner, lääkäri
Monsignore Kelly
Catherine Mary Kurner, nunna
Douglas Langdon, psykiatri
Olivia Morrow, kuolemansairas, jo iäkäs rouva
Nan Rhodes, Monican työtoveri ja ystävä

ym ym.

Juoni

Tarinan keskiössä on Olivia Morrow, joka miettii, pitäisikö hänen kertoa tietonsa nunna Catherinesta, joka aiotaan julistaa pyhimykseksi, onhan tämä tehnyt ihmeen - parantanut kuolemansairaan pikkupojan. Monica Farrell puolestaan pohtii sukujuuriaan. Monican vanhemmat ovat kuolleet, eikä hän tiedä mitään isovanhemmistaan, sillä hänen isänsä oli adoptoitu. Monica on kutsuttu todistajaksi pyhimykseksi julistamisprosessissa.

Tässä siis lähtötilanne, jonka ympärille tarina kehittyy.

Arvio:

Mary Higgins Clarkin aiemmista teoksista poiketen lukija tietää koko ajan, kuka on tarinan roisto, ja kuka sankari, vai tietääkö sittenkään?

Mary Higgins Clark kirjoittaa sujuvaa, pientä kihelmöintiä aiheuttavaa jännitystä. Hänen tarinansa päättyvät yleensä onnellisesti, eivätkä jätä langanpätkiä auki tai lukijaa kauhun kurimukseen.  Tämänkin kirjan luki yhdessä hujauksessa, tarina piti otteessaan, vaikka juoni olikin aika yksinkertainen ja arvattava, eikä lukijalle jäänyt kovin paljon pähkäiltävää.

- Olkoon sitten niin" Monica myöntyi. -Soita hänelle ja sovi  tapaaminen. Oletko valmis lähtemään? Tilaan hissin.
- Tulen ihan kohta. Sanoitpa äsken osuvasti.
- Että tilaan hissin
- Ei tietenkään. Tarkoitan sitä, kun sanoit juuri äsken 'olkoon niin'.
-Mitä siitä?
- Katolisen kirkon mukaan sana 'aamen' käännös on 'olkoon niin'. Oikein sopivaa tässä tapauksessa, eikö totta?


---
Perinnön varjon on lukeneet ainakin Leema Lumi. Lumikki

---
Tällä postauksella otan osaa So American -haasteeseen.