Laura Ingals Wilder
On the Way Home

The Diary of a trip from South Dakota to Mansfield, MIssouri, in 1894
with setting my Rose Wilder Lane.

Harper Collins Publisher, 1976

120 s.

Tämä pieni päiväkirja kertoo Laura Ingals Wilderin ja hänen perheensä matkasta etsimään onneaan Lännen preerioilta.

Lauran tytär Rose on 8-vuotias heidän lähtiessä ja jättäessä tutut maisemat DeSmetissä ja liittyessään monien muiden vankkurissa matkaavien jatkoksi. Aika on ollut vaikea. Farmarielämä ei ole lyönyt leiville ja Lauran perheen on täytynyt tehdä vähän sitä ja tätä ansaitakseen varat uutta elämää silmällä pitäen. Lähtiessään kohden uutta kotiaan heillä on kätkössä Lauran kirjastolipaston laatikossa 100 dollaria. Laura vannottaa Rosea, että tästä rahasta ja kätköstä ei saa hiiskahtaakaan.

On the Way Home on mielenkiintoinen tositarina ja antaa mukavaa lisäväriä Pieni talo -kirjoillaan tunnetuksi tulleen Lauran elämään. Vaikka päiväkirjamerkinät ovat lyhyitä ne ovat ihmeteltävän tarkkoja kellonaikoja ja säätilaa myöten. Ne myös antavat lisäväriä Lauran persoonaan ja mitä erityisesti jäinkin nieleskelemään oli Lauran toteamus, kun hän näki maiseman, joka huikaisi kauneudellaan.

" We all stopped and looked back at hte scene and I wished for an artist's hand or poet's brain or even to be abe to tell in good plain prose how beautiful it was. If I had been the Indians I would have scalped more white folks before I ever would have left it."

Täytyy siis todeta, että Laura ei ollut mikään kiiltokuva rusoposkityttönen, vaikka varmasti hänellä posket punersivat terveellä tavalla, mitä nyt auringon ruskettamasta ihosta kuulsi. Henkilökohtaisesti kammoksun huumoria, joka vivahtaakin mustaan, täytyy kuitenkin ymmärtää, että maiseman kauneus mykisti Lauran niin, että hän ei olisi "antanut periksi niin helpolla". Täytyy kyllä sanoa, että minua hieman kaihersi myös tästä kohdasta häivähtävä asenne Amerikan alkuperäisasukkaisiin.

Autenttiset kuvat Laurasta ja hänen perheestään sekä Lännen kaupungeista noina aikona tuovat esiin ajankuvan ja ilmapiirin, jossa Laura eli ja vaikutti.

Lauran päiväkirjat on julkaisukuntoon saattanut ja omilla muistikuvillaan täydentänyt Lauran tytär Rose Wilder Lane, joka itsekin oli kirjallisesti ansioitunut, hyvin vahvatahtoinen ja itsenäinen nainen. Lukisin mielellläni myös hänen kirjoittamiaan kirjoja, kumpa niihin joku kustantaja tarttuisi. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon samaa niistä löytyisi kuin Lauran kertomista tarinoista?