ViisikkoJaAavejuna-normal.jpg

Blyton Enid

Viisikko ja aavejuna

Tammi, 1970

159 s,

Alkuperäinen teos: Five fo off to camp

suomentanut Lea Karvonen


Tylsän hetken piristykseksi tartuin Blytoniin ja jatkoin Viisikko-sarjan läpikäymistä. Vuorossa oli tarina Viisikosta ja aavejunasta. Täytyy sanoa, että tämä tarina oli "kesyimmästä" ja yksinkertaisimmasta päästä Viisikon seikkailuja. Juoni oli aika arvattava, mutta mukavaa yhdessä oloa siinä, missä Paulin tuittuiluakin kyllä riitti. Tällä kertaa Viisikko viettää kesälomaa retkeillen poikien opettajan maisteri Luffyn kanssa kanervanummilla. Maisteri Luffy on hyönteistutkija, auttamattoman huonomuistinen, mutta myös hyvin huumorintajuinen ja viisaskin.

"Maisteri oli aika merkillisen näköinen. Kulmakarvat törröttivät pensasmaisina ruskeiden ystävälisten silmien yllä. Hänellä oli muhkea nenä, harjasmaiset viikset ja pyöreä leuka, jossa oli kuoppa keskellä. Tukka oli paksu ja hoitamaton (seikka, mikä kuvaus sai minut hieman vastakarvaiseksi), ja vaatteet, jotka aina riippuivat huolettomasti hänen yllään, vaikuttivat liian suurilta."

Ottamatta huomioon kuvausta hoitamattomasta tukasta siis tyypillinen "einstein".

Viisikkojen tapaan tässäkin kirjassa puhutaan paljon ruoasta, melkein joka luvussa on lista joistakin herkuista, joita lapset pistelivät suuhunsa, milloin se oli kurkkua ja salaattia, sardiinia tai luumukiisseliä ja suklaakakkua. Täytyy sanoa, että nälkä tulee, kun kuvittelee jotain salaattikananmunasardiinivoileipää.

Saavuttuaan nummille lapset pian joutuvat uuteen seikkailuun. Ensimmäisen aavistuksen seikkailusta kokee Anne, joka on lähtenyt yksinään kävelylle ja pistää kanervikkoon pitkäkseen. Äkkiä hän alkaa kuulla kummallista kohinaa ja pian ilmoille tuprahtaa valtava savupilvi. Anne luulee, että hän on istunut tulivuoren päällä ja juoksee kauhuissaan maistteri Luffyn syliin, joka kertoo, että nummien alla risteilee rautatieverkosto ja Anne on nähnyt vain Junan tuprahduttavan savupilven.

Pojat puolestaan löytävät hylätyn rautatieaseman ja kokevat seikkailun, kun vanha puujalka-Sam, joka vartioi ratapihaa kertoo Aavejunasta, joka tulee ja menee kenenkään ohjaamana.

Lapset ystäväystyvät myös läheisellä maatilalla, josta lapset ja Luffy ostavat ruokaa,  olevan pojan Jockin kanssa.

Pojat haluavat tutkia tarkemmin hylättyä rautatienpätkää, mutta Anne ei halua mukaan. Häntä ei voi kuitenkaan jättää yksin ja siksi Pauli saa tyttönä jäädä pitämään tälle seuraa. Tästäkös Pauli suuttuu ja pian joukko on hajaantunut nummille ja kuka minnekin ja salaperäinen juna tulee ja menee ja Sesam aukene -ovet sulkeutuvat lasten edessä. Onneksi Anne on eksynyt nummille ja maisteri Luffy on hälyttänyt illan pimetessä  poliisipartion etsimään kadonneita lapsia.

Jostain syystä tämä tarina ei siis ole, minun mielestäni Viisikkoseikkailujen parhaimmasta päästä. Lisäksi minulla on jokin kumma, kiinnisaamaton muistikuva tästä hyönteistutkijasta, mutta ehkä sekoitan sen johonkin toiseen tarinaan.

Kuvauksellisuus:

"Maisema oli villi, autio ja kaunis, kanerva liekehti, ja punainen väri muuttui kaukaisuudessa purppuraiseksi loimoksi.

Epätallisia sanavalintoja:

Pakista, kimoilla

------

Villasukka kirjahyllyssä on miettinyt Viisikkosarjan "aikajärjestystä". Itsekin jäin sitä sittemin pohtimaan, sillä olen järjestänyt kirjani kirjasarjan viimeisessä olevan listan mukaiseksi ja lukenut ne tässä järjestyksessä. Tämän kirjan luettuani kuitenkin mietin, kumpi oli ensin: Viisikko kesälomalla vai Viisikko pelastaa salaisuuden? Tämän kirjan luettuani olen taipuvainen ajattelemaan, että Viisikko kesälomalla tulee Viisikko pelastaa salaisuuden jälkeen, koska tässä kirjassa viitataan heti alkuun siihen, että "En olisi koskaan uskonut, että vanhemmat uskaltaisivat päästää meitä enää minnekään sen kamalan jännittävän seikkailun jälkee, mikä meillä oli viimeksi". Syynä ajatteluun se, että Viisikko pelastaa salaisuuden kirjan tapahtumat sijoittuvat Kirriniin, Paulin kotiseudulle, mutta Viisikko kesälomalla -kirjassa lapset oli päästetty omin päin retkeilemään. Näin päin kirjat näyttävät olevan myös  englantilaisessa ilmestymisjärjestyksessä.

No, lukee kirjat sitten alkuperäisessä tai suomalaisessa ilmestymisjärjestyksessä tai sikin sokin, niin aika kuluu kuitenkin mukavasti ja viihdyttävästi, vielä vuosia lapsuuden jälkeenkin, tai sitten on niin, että se pieni lapsi yhä elää minussa harmaantuneista hiuksistani huolimatta.