Enid Blyton

Viisikko joutuu ansaan

Tammi, 1968

Alkuteos: Five fall into adventure

Suomentanut Lea Karvonen

167 s.

Viisikko viettää jälleen loma-aikaa Kirrinissä, Paulin kotona. Kuinka ollakaan, Paulin isä ja äiti ovat lähdössä lomailemaan Espanjaan ja lapset jäävät omin päin ja mitäs siitä muuta syntyy, kuin uusi seikkailu.

Seikkailun lähtökohta on Paulin isän Amerikan muistiinpanot, joista on kirjoitettu paikallislehdessä ja kerrottu luvan kanssa (kuinka tyhmästi tehty) että tämä kuulu tiedemies on vaimonsa kanssa lähdössä lomamatkalle. No, ajatus siitä, että sitten ei lehtimiehet ole kiusaamassa lapsia ja kyselemässä kaikenlaisia on ehkä perusteltu, mutta kyllä se silti oli vähän tyhmää mokoma asia mainita julkisesti ihan kuin vihreänä valona rosvoille ja muille hämärätyypeille.

Ruokavarastot:

Lihalaatikko, häränkieli, kirsikkatorttu ja toinenkin, kylmää kinkkua, kylmiä papuja, tuoretta salaattia, korillinen tomaatteja, kurkkuja ja keitettyjä munia, vanukas, voileipiä, pullaa, makkaraa, ja paistettuja munia.

Kyllä näillä jo jaksaa seikkaillakin ja seikkailuunhan lapset joutuvat. He tutustuvat pieneen kaltoinkohdeltuun mustalaistyttö Jo:hon. Jo on pieni, mutta pippurinen, hän tietää itsekin olevansa, mikä on, hän on myös suorapuheinen

"Nyt olet  aivan Paulin näköinen, sanoi Dick - mutta toivoi samassa, että se olisi jäänyt sanomatta. Pauli mulkoili häntä raivokkaasti. - Mitä tarkoitat? Olenko minä tuon likaisen ja kampaamattoman .... näköinen? hän huusi. - Hyi! Minä kun en siedä olla edes hänen lähellään. - Vaikene! Sanoi Dick lyhyesti. Vieras tyttö näytti hämmästyneeltä. - Mitä hän tarkoittaa? hän kyseli Dickiltä. - Olenko minä likainen? Ainakin hän on yhtä sivistymätön kui minä."

Jo:lla on tässä seikkailussa erittäin oleellinen osansa, paitsi siinä, että lapset ylipäänsä joutuvat uuteen seikkailuun, myös siinä, että seikkailu lopulta saa onnellisen päätöksen.

Jo:ssa on jotain peppimäistä kurillisuutta.

"Parasta että vedätte ulos tuon lipaston laatikot ja katsotte onko hän siellä. Älkääkä unohtako katsoa maton alta. Hyvä Jake. Pane vain pää savupiippuun. Äläkä huoli, jos Pauli potkii vähän nokea silmillesi."

Seikkailun pääroisto Red Tower punaisena liekehtivine hiuksineen taas - kuin raivo härkä, joka kimmastuu kun vähän liehutellaan vaatetta hänen edessään.

Viisikko joutuu ansaan jatkaa tutulla Blytonin linjalla. Lukukokemus on siitä merkillinen, että se varioi eri aikakausina ja tilanteissa. Tällä kertaa tunnelma toi mieleeni paitsi Lindgreniä myös Agatha Christien. Ainakin keittäjätär Joanin suhtautuminen poliiseihin tuo mieleeni Christien tavan kuvata englantilaista maalaismiljöötä ja sen asukkaita touhuineen.

" Hän rohkaistui kovin ajatellessaan, että tarjoilisi kahvia mukaville poliisimiehille. He tekisivät koko joukon kysymyksiä, joihin hän vastaisi niin hyvin kuin osaisi. Hän ryntäsi keittiöön."

Suomennos

Kirja on helppolukuinen, niinkuin blytonin teokset yleensä, jokunen hieman kömpelöhkö lause löytynee, kuten Jos tiesin. Eikö olisi pitänyt olla: jos olisin tiennyt.

Paulin tyttöys/poikamaisuus:

En mene naimisiin tiedemiehen kanssa

Kummasteluja:

Valmu! Kaulittu kakku! - MItä ne ovat?

Sitaattien sitaatti:

"Oli pimeä pilvinen yö"