torstainlapsi-normal.jpg

Noel Streatfeild

Torstain lapsi

WSOY, 1975

Englantilainen alkuteos: Thursday's child

Kuvittanut Peggy Fortnum

Suomentanut Kristiina Rikman

271 s.

"Te löysitte minut eräänä torstaina kirkon portailta, kun minä olin pikkuinen vauva. Ja korissa oli minun lisäkseni kolme vaatekertaa ja kaikki parasta laatua."

Margaret Thursday on saanut kutsun kirkkoherran luokse teelle ja saa vastattavakseen kysymyksen alkuperästään. Margaret on siis löytölapsi, jonka kirkkoherra on sijoittanut vanhojen neitien luokse Saltmarsh Houseen. Tähän mennessä Margaretin ylläpitoa varten on tullut vuosittain viisikymmentäkaksi punnan kultarahaa (yksi punta/per viikko nopealla laskutoimituksella). Tilanne on kuitenkin muuttunut sillä nyt kirkkoherra on saanut salaperäisen viestin: Ei enää rahaa Margaretille.

Margaret lähetetään kirkkoherran veljen suosittelemaan orpokotiin. sillä Saltmarsh Housen neidit ovat jo iäkkäitä eivätkä kykenisi muutenkaan hoitamaan enää Margaretia, tämän omatoimisuudesta huolimatta.

Margaret on sisukas ja hyväpäinen tyttö. Hän sopeutuu tilanteeseen ja orpokodissa hän tutustuu sinne samaan aikaan tuleviin Beresfordin sisaruksiin:  Laviniaan, Peteriin ja Horatioon. Lavinia menee talouspiiaksi läheiseen Corkberryn kartanoon, mutta Peter ja Horatio joutuvat samaan orpokotiin Margaretin kanssa.

Pyhän Luukaksen orpokoti osoittautuu ankeaksi paikaksi. Sitä johtaa itsekäs ja ankara  Johtajatar yhdessä neiti Jonesin kanssa. Johtajatar puettaa orvot laitoksen vaatteisiin ja varastaa lasten omat vaatteet, jotka hän kunnostuttaa ja myy omaan laskuunsa. Myös Margaretin pitsiset alushameet (jotka Hannah on huolella tytölle valmistanut) hän piilottaa komeroihinsa vastaista käytttöä varten. Johtajatar varastaa myös  lasten ruoasta ja antaa lapsille vain rääppeitä.

"Orpokodissa on tuskin mitään syötävää. Kamalan pahaa paakkuista puuroa aamiaiseksi ja ihan pikkiriikkisen tilkan maitoa eikä koskaan sokeria. Päivälliseksi pitäisi olla lihaa mutta se on enimmäkseen porkkanaa. Illallisella saadaan kaksi palaa kuivaa leipää ja kaakaota."

Kuri oli myös ankaraa.

"Milloin piiskattiin, milloin joutui vuoteeseen ilman illallista, mutta välistä kokeiltiin muitakin hirvittävyyksiä: lukittiin kaappiin tai sidottiin puutarhassa olevaan puuhun tai käytettiin häpeärangaistusta, toisin sanoen pakotettiin menemään kirkkoon ilman valkoista edustaa, tai, jos oli poika, ilman valkoista kaulusta. Silloin koko seurakunta sai teitää, että juuri tuo lapsi oli epäsuosiossa."

Orpokoti ei siis ollut mikään helppo paikka olla ja elää. Margaret ajattelikin, että hän karkaa. Hän kuitenkin lupasi Lavinialle pitää huolta Peteristä ja Horatiosta. Horatio oli vielä pieni ja Peter, Peter halusi vain lukea ja David Copperfield piilotettiinkin ankaralta johtajattarelta salaiseen paikkaan, jonne Margaret ovelan ryöväysretken jälkeen piilotti myös kallisarvoisen jäähyväiskorinsa pitsialushameineen.

Lavinian olot sitä vastoin oli hyvät. Kartanon Lady  otti kohta  asiakseen edistää Lavinian ja tämän veljien yhteisiä sunnuntairetkiä ja niille piti myös Margaretin päästä. Seikka, mitä orpokodin johtajatar ei katsonut suopein silmin, hän kun oli ottanut Margaretin silmätikukseen ja sanoi tätä erittäin röyhkeäksi tyttölapseksi.

Lopulta Margaret karkaa kuin karkaakin, tähän on syynä Peter. Peter on saanut David Copperfieldin loppuun ja varastaa (tai lainaa, niinkuin hän sanoo) kirkkoherralta (Margaretin kirkkoherran veli, joka on orpokodin johtokunnassa) tämän järjestämillä teekutsuilla kirjan Synkkä talo (kyseessä lienee Dickensin Kolea talo -teos?). Margaretilla on tapana liioitella. Siitäkin, kuinka hän ei ole mikään tavallinen orpolapsi, vaan että hänet löydettiin torstaipäivänä kirkon portailta mukanaan kolme vaatekertaa parasta laatua, saa jokaisella kertomakerralla suuremmat mittakaavat kirjailtuine aateliskruunuineen kaikkineen, on varma, että Peter joutuu vankilaan. Heidän on karattava.

Tässä vaiheessa orpokodin asiat on tarkassa syynissä ja muutokset tuulet puhaltavat, joten Margaretin liioitteleva käytös piirtää draamaan uuden mutkan.

Karkausreissussa autttaa kartanon tallipoika Jem, jonka vanhemmilla on kanavalotja ja sinne lapset piiloutuvat ja matkaavat kanavaa talareina*.

Mutta kartanon omistajat, Sir ja Lady Corkberry ovat katselleet asioita ja Laviniaa. Sir Corkberry on silmäillyt uutta nuorta keittiöpiikaa ja on varma, että Lavinia on erään hänen tuttunsa lapsenlapsi. Hän matkustaa Irlantiin selvittämään asiaa. Lady Corkberry puolestaan ottaa hoitaakseen orpokodin asiat, joista hän on kuullut kaikenlaista. Johtajatar ja neiti Jones saavat lopulta häädön toimestaan. Mutta lapset matkaavat jokiproomussa ja lopulta he päätyvät proomunomistajan sisaren teatteriseurueeseen.

No, kyllähän asiat lopulta selviävät kommellusten kautta. Beresfordin sisarukset ovat kuin ovatkin aatelissukua ja lähtevät isoisänsä luokse Irlantiin. Sinne pyydetään myös Margaretia. Tämä on kuitenkin löytänyt oman tulevaisuutensa: hänestä tulee suuri ja kuuluisa- näyttelijänä! Eittämättä hänellä on siihen kykyjä.

Torstain lapsi on mielenkiintoinen ajankuvaus 1800-luvun Viktoriaanisesta Englannista (vai olisiko  jo Edvardiaaninen?)  Streatfeildin kuvaus on hallittua, osin hirtehishumorististakin. Täytyy sanoa, että Margaretin kostotuumailut johtajattaren suhteen  saavat kylmät väreet selkäpiihin eikä naurata lainkaan (musta huumori harvoin naurattaa minua). MItä jäin pohtimaan, oli Margaretin syntymä. Kuka hän loppujen oli? Kirja jättääkin tältä osin paljon kysymyksiä auki.

Minä en ole mikään tavallinen orpolapsi, minut löydettiinkin torstaipäivänä.... Torstain lapsesta sanotaan, että hän on toivoa täynnä. Toivoton ei ainakaan Margaret ollut. Hänellä oli luonnetta, joka kantoi elämässä eteenpäin eikä haikaillut menneitä. Minä lukijana vain olisin kaivannut tämänkin salaisuuden selviämistä ja jäin miettimään, olisiko tähän jatkoa?

Sutkauksia:

-  Siisteys on kohteliaisuutta

- Kun olet masennuksissa, yritä viheltää - se auttaa monesti.

* Talari tarkoittaa henkilöä, joka kulki rannalla taluttaen hevosta, joka puolestaan veti jokiproomua eteenpäin.