Hans-Ulrich Horster

Lapsi 312

Gummerus, 1987

 Alkuteos: Suchkind 312

suomentanut Elli Ristimäki

398 s.

Henkilöt:

Ursula ja Richard Goethe, Helmut Goethe, edellisten poika, Achim Lenau, Herra ja rouva Lohmann, Martina, Hra Klinger, Punaisen ristin toimihenkilö, Karla, Achimin tyttöystävä, Brenneken pariskunta lapsineen, Nana Krawinke, muotiliikkeen omistaja, Ulrike Haller, "sotaleski", Johanna Muller, Richard Goethen sisko, eronnut itsenäinen nainen,Neiti Finndorf, kotiapulainen ym.

Miljöö:

II maailmansodan jälkeinen Saksa, Wiesbaden, Hannover, maaseutu,

Teoksen Motiivi  on löytölapsessa, Martinassa. Martina yhdistää tai erottaa tarinan henkilöt. 

Tarinasta:

Hans-Ulrich Horsterin Lapsi 312 on mielenkiintoinen tarina sodanjälkeisestä Saksasta. Sen näkökulma on täysin tavallisen saksalaisen rivi-ihmisen. Tosin sotaa sivutaan ja esim. Achim Lenau on sotilas. Teoksen näkökulma onkin yksi teoksen mielenkiintoisimpia. Kirjassa ei tule millään tavalla esiin natsiaate, ainakaan suoranaisesti. Saksaa maana ei mainita, vaan Saksasta puhutaan Preussina. Tarinan idea ei olekaan niin ikään sodassa eikä aatteissa, vaikka ne taustavaikuttajina onkin.  Lapsi 312 ei kerro ainoastaan lapsesta, Martinasta, vaan se on kertomus ihmisistä, heidän kasvustaan, luonteistaan, siitä, miten asiat kuhunkin vaikuttavat, mikä meitä ohjaa, toiveista, ikävästä, epätoivosta ja onnesta ja ennen kaikkea lapsen oikeuksista, mikä onkin yksi tarinan kantava teema.

Lapsi 312 on myös kasvutarina. Se alkaa Ursula Goethen lukiessa lehdestä artikkelin Martinasta, löytölapsi 312:sta. Ursula elää avioliitossa miehen kanssa, joka on liikemiehen prototyyppi. Kaikki, mitä hän tekee, hän tekee suunnitellusti, täsmällisesti ja harkitusti.

"Ursula tuijotti miestä sanattomana. Millaista kieltä mies käyttikään! Aivan kuin kauppakirjeessä: Huomaan kuitekin, ettei Johannaan nähden asian laita... Katson näin ollen, että minun on pakko..."

Ursulalla on kuitenkin menneisyytensä. Sota on jättänyt varjon, joka seuraa häntä halki vuosien tiivistyäkseen ja sulautuakseen illan pimeyteen. Menneisyys tekee nykyhetkestä hauraan ja haavoittuvan. Se koettelee Ursulan ja Richardin elämää tavalla, joka jättää syvät jäljet.

Olen joskus lukenut tämän teoksen aiemminkin. Minulla oli siitä kuitenkin hieman erilainen muistikuva ja loppuratkaisu, jos se ei yllättänyt oli kuitenkin toinen, kuin muistin tai sitten olen sekoittanut tämän kirjan johonkin toiseen.

Kirja oli helppolukuinen, tarinan imaisi mukaansa, se eli ja värisytti loppuratkaisua myöten. Tämä ei ole iloinen tarina ja kuitenkin se päättyy onnellisesti. Toisen ilo on toisen suru - vai onko sittenkään? Täytyy sanoa, että itse olisin ehkä kirjoittanut tarinaan toisenlaisen lopun, mutta silloin se ei olisi Horsterin tarina eikä ehkä niin hyväkään - kenties, sillä huono ei tarina ole. Ei tokikaan.

Mies - nainen -näkökulma:

Vaikka kirjan pääteema onkin löytölapsi Martinan vanhempien löytämisessä on siinä myös monia muita tärkeitä teemoja. Muun muassa mies- naisnäkökulma tulee hyvin esille siinä missä aikuiset - lapset -teemakin.

- Ei! Kivahti Ursula --- --- Oletko sinä kertonut minulle niistä naisista, joita sinulla on ollut enenn minua? - Mutta sehän on aivan eri asia! sanoi Richard töykeästi. - Minähän olen mies!

Lapsi 312 on myös kasvutarina. Toiset kasvavat, toiset kuihtuvat, toiset elää kituuttavat ja kasvavat omalla tavallaan. Tässä tarinassa ei ole sankareita eikä roistojakaan, vaikka toiset hahmot ovat luoksekutsuvampia kuin toiset. Mikä on myös yllättävää on se, että lapsen oikeuksien ohella tässä puhutaan myös isän oikeuksista Seikka, mitä itse olen usein pohtinut.

----

Nannan teemahaaste: Saksa  Tällä teoksella matkalla kohden toista väriraitaa