Marina Miller & Angela Dorsey

Valonkantaja

Penny Girl, 2012

Alkuteos: Sun Catcher

Suomennos: Nina Mäki-Kihniä

Kuvitus: Jennifer Bell

120 s.

Kuvitus: Jennifer Bell

Lainasin tämän kirjan siskontytöltä, koska intiaaniaihe kiinnosti. Muuten en ole niin järin ihastunut näihin Pollux ja lapsille masinoituihin sarjatuotekirjoihin, joihin tämäkin Penny Girl -kerhon kirja kuuluu.

Paljon lukeville, hevosrakkaille tytöille nämä ovat kyllä in-kirjoja - helppolukuisia, yksinkertaisia, ei turhan jänniä, mutta silti pientä hykertelyä ihon alla aiheuttavia seikkailukkaita tarinoita.

Valonkantaja kertoo nuoresta intiaanitytöstä Hiljainen Puro, joka kokee itsensä kömpelöksi taitavan isosiskon rinnalla. Isosisko Sininen pääsky on tehnyt kolmen päivän näynetsinnänmatkan ja on nyt saamassa uuden nimen siirtymäriitissä, jossa lapsuus jää taakse ja  alkaa aikuisen elämä. Nimenantojuhla kuitenkin keskeytyy, kun intiaalikylään hyökkää joukko mustajalkoja hevosillaan.

HIljaisen Puron heimo ei ole aikaisemmin nähnyt hevosia ja HIljainen Puro on hämmennyksissään näkemästään. Mitä ovat nuo oudot oliot, onko ne Auringonjumalia?  HIljaisen Puron omaiset ja muu heimo pakenee mustajalkojen tieltä, mutta Hiljainen Puro eksyy joukosta ja joutuu seikkailuun, jossa hän saa kiinni yhden oudoista eläimistä, jotka hän on nimittänyt auringonpeuroiksi. Kiinnitottamalleen auringonpeuralle hän antaa nimen Valonkantaja sen upean ,auringonvaloa muistuttavan värityksen vuoksi.Seikkailu päättyy siihen, että Hiljainen Puro tuo lauman auringonpeuroja, jotka hän on nimennyt uudelleen tuulensieluiksi heimonsa keskelle ja saa sankariteon kunniaksi uuden nimen hänkin - Auringon kesyttäjä.

Kirja oli todellakin helppo- ja nopealukuinen ja Jennifer Bellin upeat mustavalkopiirrokset täydensivät tarinaa mukavasti.  Intiaanielämää ajatellen kirja toi aika hyvin esiin intiaanien elämäntyylin ja uskomukset, joskin mitään syvällisiä pohdintoja ja erityisen pelottavia elementtejä  ei toki kirjassa ollut. Kerronta oli kertovaa, ulkopuolisen, kaikkitietävän tarinointia, jonka aika ajoin katkaisi lyhyehköt dialogit ja Hiljaisen Peuran ajatukset.

....

Kevyttä viihdettä alakouluikäisille - sanoisin.