Kannen suomalainen toteutus: Miika Paajala & Markus Paajala

Eva Nöldeke

Jotka kyynelin kylvävät

Aikamedia, 2002

Original: Die mit tränen säen

Suomentanut Terhi Hakala

220 s.

"Myöhemmin tulimme kapealle ja miltei läpitunkemattomalle polulle, jossa oksat löivät minua koko ajan kasvoihin. inulla oli täysi työ varoa silmiäni ja pitää riippumatosta kiinni kaikean keinunnan keskellä. Tahtomattani tuli mielen, kuinka tie muistutti kristityn elämää piikkeineen, kivineen, kalliokuiluineen sekä ylä- ja alamäkineen. Ja silti minun täytyi nauraa itselleni, koska olin niin taipuvainen huomaamaan vain vaikeudet enkä kaikkea kaunista, jota olin siihen saakka kokenut. Olihan se jättimäinen syöksy toiseen maailmaan. Hyvin järjestäytyneet asuinpaikat, kuten Stuttgart, Basel tai jopa pieni Waiblingen, eivät tuntuneet enää todellisilta."

Emilie Ziegler on nuori, suurilapsisen perheen tyttö, joka etsii elämälleen suuntaa, vakaumustaan 1800-luvun saksalaisessa pikkukaupungissa.  Aikuistuessaan hän saa kirjallisen naimatarjouksen tuntemattomalta lähetyssaarnaajalta ja - suostuu.  Hän matkustaa pienestä saksalaisesta Waiblingenista Afrikkaan, Kultarannikolle, jossa hän ensimmäisen kerran tapaa tulevan miehensä Johann Gottlieb Christallerin.

Kirjan voi jakaa oikeastaan kahteen kauteen. Emilien ja Gottliebin ensimmäiseen Afrikan kauteen ja avioliiton ensimmäiseen vuoteen. Nuoren parin välillä ei synny suuria tunteita ja näkemyksissä avioparin välillä on suuria eroja. Kun pariskunnalle syntyy ensimmäinen lapsi, Gottreich, he muuttavat takaisin Saksaan. Lapsia syntyy yksi per vuosi. Kun Emilie huomaa, että avioelämä on muutakin, kuin miehen aviollinen oikeus, Gottlieb säikähtää ja sanoo, että heidän on tehtävä parannus synnistä. Gottlieb kaipaa takaisin Afrikkaan, Otwin-kielen pariin ja saa lopulta lähetysjärjestöltä luvan. Emililielle se merkitsee valmistautumista eroon. Ei ainoastaan hetken eroon miehestään vaan lapsistaan, joita on kertynyt jo neljä ja viides syntyyn miehen poissaollessa, niin, että sitä jo aletaan kysellä, että "kun Gottliebkin on jo ollut niin kauan poissa".

Kirjan toisen kauden muodostaa Emilien paluu Afrikkaan miehensä luokse ja uusi työkausi uudessa paikassa Kyebissä. Emilien ja Gottliebin välillä ollut pitkä ero on muodostunut heidän avioliittonsa pelastukseksi, rakkaus lujittuu ja syventyy. Emilie on kuitenkin puun ja kuoren välissä. Hänen ädiinsydämensä kaipaa lapsiaan, jotka ovat kaukana, joista kuulee vain harvoin.

Jotka kyynelin kylvävät on mielenkiintoinen teos. Se herättää pohtimaan ihmisluonteen syvyyksiä, erityisesti äitiyden olemusta. Vaikka kirja kuuluukin hengelliseen ja uskonnolliseen genreen ei kirjan uskonnollinen sanoma ole lainkaan niin alleviivattu ja rautalangasta väännettyä kuin ensisilmäyksellä ajattelisi. Emilie on päinvastoin aika erikoinen ajattelultaan.

Kirjan kerronnassa kuljetaan kahdella tasolla. Ensiksi on "kaikkitietävä ulkopuolinen kertoja", joka luo kuvaa Emilien kuolinvuoteella ja sitten on Emilien kertomus minä-muodossa. Nämä kaksi kerrontaa polveilevat ja limittyvät toisiinsa samoin kuin eurooppalainen ja afrikkalainen elämäntapa.

Kirjalla on todellisuuspohja. Kirjoittaja on kertonut miehensä isoisoäidin tarinan.

Kirjan kansi on huikean kaunis upea, tukee hyvin tarinaa.

-----

Tällä kirjalla mukana Saksalaisen kirjallisuuden haasteessa. Viime tinkaan meni saada lippu kokoon, kiitos erään kirjabloggaajan, jonka postauksesta huomasin, että minullehan tulee kiire.

-----

Tällä kirjalla Kirjallisessa maailmanvalloituksessa, Afrikan kultarannikko, eli nykyinen Ghana.