Enid Blyton

Viisikko ja lapsenryöstäjät

Tammi, 1970

Alkuteos: Five have plenty of fun

Suomentanut Lea Karvonen

167 s.

Jotain kevyttä ja nopealukuista, jotain harmitonta ja silti kiinnostavaa teki mieli ottaa ja lukea ja mikäs sen mukavampi tähän tarkoitukseen kuin Viisikot. Lukuvuorossa oli viidestoista viisikkoseikkailu.

Tapahtumapaikka ja -aika

Kuten monet muut sarjan kirjat, sijoittui tämäkin Kirriniin, Paulin kotiin, jossa lapset ja Tim-koira viettivät kesälomaansa.

Juoni:

Lomasta tuli kuitenkin kaikkea muuta kuin tavanomainen ja luppoisa lomaviikko, kun Paulin isän luokse saapui amerikkalainen kollega Elbur Wright. Elbur tahtoi tutustua lapsiin, sillä hänen tyttärensä Berta tulisi loman jälkeen samaan kouluun kuin Anne ja Pauli. Tutustumisesta tuli kuitenkin muutakin kuin tervehdyskäynti, kun Elbur saa uhkauksia: Berta aiotaan ryöstää, ja näin kiristää häneltä tärkeät tutkimustulokset uudesta ihmeellisestä keksinnöstä.

Berta sijoitetaan Kirriniin ja puetaan pojaksi, seikka, josta Pauli ei tykkää. Muutenkin Berta, jonka nimi muutetaan Lesleyksi (Lesley = Leslie, lausutaan samalla lailla, mutta kirjoitusasultaan toinen on tytön, toinen pojan nimi) on Paulin mielestä ihan "kakara". Eikä siinä kaikki, Bertalla on puudeli, Sally.

Kaikki muut, aina  Timiä myöten kuitenkin suhtautuvat asiaan ilman suurta hämminkiä ja ennen pitkää Paulikin hieman tokeentuu. kunnes lapset tajuavat, että Paulin saarella on vieraita ja muutenkin Bertaa uhkaa paljastuminen, koska Sally-koira on ollut kaiken aikaa heidän seurassaan.

Sitten käy niin, että lapsenryöstäjät iskevät, mutta sitä vastoin, että ryöstäisivät Bertan joutuukin Pauli ryöstäjien käsiin.

Lapset ovat yksin, vain keittäjä-Joan valvojana, sillä Paulin isä on matkustanut hätääntyneen Elburin luokse ja Fanny-täti on matkustanut mukana.:

Poliisien toiminta:

Poliisit kutsutaan ja virallisuus loistaa sanoissa. Asiat ei etene ja lapset, erityisesti Dick ja Leo haluavat pistää toimeksi.

Johtolangat:

Ei aikaakaan, niin Tim haistaa Paulin jäljet portilta lähimetsään. Löytyy Paulin aamutakin pala, karamelli, kamman pätkä ja paperilappu, johon on kirjoitettu sana Gringo.

Jo-tyttö

Berta, jonka nimi on muutettu nyt Janeksi on lähetetty Joanin siskon luokse Jo:n seuraksi. Jo ei tykkää Bertan itkuissta ja saapuu Kirriniin. Jolta lapset saavat kuulla, että Gringo on ilmeisesti sirkuslainen. Jon avulla lapset tutustuvat erääseen sirkuspoikaan, joka tuntee Gringon ja pian lapset ovat ryöstäjien jäljillä.

Mukavia ilmaisuja:

Annan aaltojen nuolla koipiani

Erakot ovat toisenlaisia kuin muut ihmiset

Joka on ovela, on myös nopea

Peribrittiläinen tapa:

"Voi joan, miten kultaista, sanoi Fanny-täti, helpottuneena näin yksinkertaisesta ratkaisusta. - Sitä paitsi teidän huoneenne on ullakolla, ja Berta on siellä paremmassa tallessa lapsenryöstäjiltä."

Palvelijoiden huone ullakolla tuo mieleen monet englantilaiset tv-sarja kuten kahden kerroksen väkeä, Downton Abbey ja sama ilmiö on myyös F.H. Burnetin Pikku Prinsessassa.

Tytöt ja pojat:

Leo kuvataan kirjassa vastuullisena ja "miehekkäänä". Miehekkyyteen ei kai kuulu, että voisi tehdä itse itselleen voileivän, kun Leo tajutessaan, että aamiainen on jäänyt väliin sanoo: Tule Anne! Järjestä meille vähän sötävää, niin olet kiltti. Eihän siinä mitään, Annehan tekee sen erittäin mielellään. Aamiainen  on kuitenkin aika mitäänsanomaton muihin Viiskon ruokalistoihin verrattuna, sillä se sisältää keitettyjä munia, paahtoleipää ja voita.

Tarinan loppu:

Lopussa kiitos seisoo, Viisikko on löytänyt Paulin, sulkenut roistot lukkojen taakse. Hyvän apuna tässä on ollut Jo, jota ilman kaikki ei olisikaan sujunut niin onnistuneesti. Peter-setä ja Fanny palaavat kotiin, samoin saapuu Elbur ja Berta poliisisaattuessa.Polisit saavat yllättäen kuulla, että Bertaa ei enää tarvitsekaan vartioida, sillä roistot odottavat vain, että heidät haettaisiin parempiin säilöihin. Bertakin on saanut väriä kalpeisiin kasvoihin ja päässyt liiasta kakaramaisuudesta. Kesä voi jatkua hyvillä mielin.

Kyllä oli rento lukuhetki, eikä tylsä ollenkaan.