Lucilla Andrews

Kommelusten vuosi

Karisto, 1990

Alkuteos: The First Year (1957)

Suomentanut Helinä Heikkonen

261 s.

Lucilla Andrewsin sairaalamaailmaan sijoittuvat romanttispainotteiset kirjat ovat keveitä lukea, noin yleensä ottaen. Olen kyllä lukenut yhden hänen kirjansa, jonka puhetyyliä en oikein ymmärtänyt ja jota ihmettelin. Kommellusten vuosi ei ole paras, mutta ei huonoinkaan Andrewsin kirjoista. Mielenkiintoiseksi sen tekee nuoren sairaanhoito-oppilaan kommellukset ja sairaalaympäristö pienine brittiläisine yksityiskohtineen, mutta ... se loppu. Se lässähti kuin pannukakku. Olen lukenut tämän aiemminkin ja olin etsinyt tätä kissojen ja koirien kanssa antikvariaateista kokoelmani täydennykseksi ja kun vihdoin pitkän etsinnän jälkeen löysin olin - no onnellisuus on ehkä kaukaa haettu termi, tyytyväinen ja tyytyväinen olin lukemaanikin aina loppumetreille asti. En ole mikään naisasianainen enkä feministi, silti minua kirpaisi pahasti päähenkilön päätös, joka jääköön uteliaiden itse selvitettäväksi.

Päähenkilö: Kommelusten vuosi kertoo kolmesta ystävyksestä: Rosesta, Josephinesta ja Angelasta, jotka opiskelevat Martinissa tullakseen sairaanhoitajiksi ja erityisesti Rosesta (Standing) , joka on kommelluksiin joutuva koheltaja, mutta kuitenkin älykäs ja lämmin persoona, joka on kuin luotu sairaanhoitajaksi - kaikesta huolimatta.

Tarina alku voisi olla kuin ainakin Helen Boylstonin Helena-sarjasta tai Helen Welssin Ursuloista, mitä tulee oppilasaikoihin ja tiukkoihin opettajattariin.

"Tuo viimeinen viikko lehahti ohi. Harjoittelimme sitomaan toisiamme, sijasimme lukemattomia vuoteita vuorotellen potilaina, pesimme toistemme päitä vuoteessa, luimme pinoittain kirjoja anatomiasta, fysiologiasta, sairaanhoidosta yleensä ja kertasimme kuorossa valmistavan koulun jokaisessa nurkassa ja kolkassa luiden ja lihasten nimiä, piirsimme monimutkaisia kaavioita verenkierrosta ja vielä konstikkaampia kuvia imunestejärjestelmästä. Sitten yllättäen meillä ei ollutkaan enää aikaa lukea yhtään sivua tai kääriä yhtään sidosta. Valmistavan koulun loppukokeen ensimmäinen päivä oli tullut."

Toinen päähenkilö: Kirurgisen osaston ylilääkäri Jake Waring.

Juoni: Koko tarinan punainen lanka on siinä, kuinka johdattaa koheltava Rose ja tiukka, parikymmentä vuotta vanhempi Jake yhteen.

Rivien välit: Kommelusten vuosi on siis sairaanhoidollisista aspekteistaan huolimatta puhdas rakkauskertomus. Kevyttää viihdettä ja romantiikkaa. Kuitenkin se miljöö joka rivien välistä paljastuu herättää mielenkiinnon, ja saa miettimään, kuinka todellinen maailma kirjoittajalla on ollut silmiensä edessä kirjoittaessaan teoksiaan. Kommellusten vuotta lukiessa mietin myös englantilaisia sairaalasarjoja, erityisesti nyt YLE:llä uusintana tulevaa Kyläsairaalaa, joka sijoittuu 60-luvun englantiin. Kuvaukset univormuista ja pienistä yksityiskohdista, jotka osoittavat arvon ovat mielenkiintoisia, jotka laittavat pohtimaan millainen mahtaa olla ollut tai millainen on nykyään brittiläinen yhteiskunta ja sen sairaanhoitojärjestelmä.

Onko Englannissa paljon luostareita? Kommellusten vuoden sairaanhoito-oppilaat esimerkiksi joutuivat aina iltaisin menemään kappeliin. Oliko kyse uskonnollisesta koulusta? Tuntuu mahdottomalta ajatukselta että nykypäivän sairaanhoito-oppilaitoksessa tai sairaalan osastoilla pidettäisiin iltaisin hartaus polvillaan. Ja sairaanhoidollisesti ajateltuna ja nykypäivään soviteltuna kirjan antama kuva sairaanhoitajista lienee vanhentunut (kuka sairaanhoitaja nykyään siivoaa ja jakaa ruokaa?).

Kaiken kaikkiaan romanttisen kuvion rinnalla on mielenkiintoa ja kysymyksiä herättävä miljöö.

Väite: "Naiset luopuvat mistä työstä tahansa avioliiton vuoksi"

Tästä väitteestä seuraa varoitus: Tämä kirja ei todellakaan ole feministin kirja.

Minä pidin Kommellusten vuodesta sen miljöön ja kerronnan vuoksi, joka oli sukkelaa ja sujuvaa ja tarinan lämminhenkisyydestä. Loppu ei minua miellyttänyt vaikka toki se oli onnellinen.