Gunvor Fossum

Hymysuu

WSOY, 1943

Alkuteos:Smilie

Suomentanut Nelma Sibelius

182 s.

Hymysuu on kirja, joka tuo mieleen paljon muistoja ja olikin mielenkiintoista  vuosien jälkeen palata noiden muistikuvien ja ajatusten äärelle. Jotain erilaista, jotain tuttua oli tässä lukukokemuksessa, sillä alkaessani lukea tarinaa ei se tuntunut lainkaan sellaiselta alulta kuin muistin, mutta mitä pidemmälle luin, sitä tutummiksi kävivät maisemat ja tunnelmat. Kyllä, kyllä vain, tuttuakin tutumpi raikas vallaton Hymysuuhan se kirjan sivuilta esille ponkaisi.

"Punertavat, kiekonmuotoiset, ojenväristen hiuksien ympäröivät kasvot, suuret siniset silmät, hiukan ylöspäin pyrkivä nenä ja pieni, punainen suu, kas siinä kuva, joka katsoi hänen kuvastimestaan."

Hymysuu, oikealta nimeltään Emilia Mörk on iloinen ja vallaton tyttölapsi. Ei niinkään ilkeä kuin tylsyyttä karttava neitonen. Hymysuun perheeseen kuuluu asianajajaisä, kotiäiti rouva Mörk sekä äidin sisko Malla-täti. Lisäksi perheessä on kotiapulainen (?) Tea.

Tarina alkaa siitä, kun Hymysyy lähtee setä Jörgenin luokse tylsyttävää hiljaisuutta karkuun laittaen lähtiessään paikat jytisemään. Jörgen-sedän, joka on kauppias, luona sattuu ensimmäinen kirjan merkittävistä tapahtumista. Jörgenillä on kilpailija, kauppias Padderud ja Padderudilla on poika Simon, joka keksii aina kaikenlaisia konnankoukkuja. Nytkin, Hymysuun ollessa Jörgenin luona, Simon lähettää kauppaan pienen viattoman tyttölapsen ostamaan hymysuuryynejä. Ja ei tässä kaikki. Simon on jo pitkän aikaa kantanut kaikenlaista moskaa Jörgenin kaupan portaille, joten Jörgenin mielestä Simon ansaitsee pienen opetuksen. Hän lähettää kauppa-apulaisensa pitelemään pihalla virnistelevää poikaa kiinni, kun hän kääräisee tötterön ja täyttää sen pippurilla. Ulkona hän antaa tötterön pojalle. Poika on utelias ja avaa tötterön ja kysyy onko siinä ruutia. Ehei, ei siinä ruutia ole. Vastaa Jörgen. - Haistelepas sitä, niin saat tietää. No, Simon on utelias ja työntää nenänsä tötteröön, tulee tuulenpuuska ja pippurit lentää hänen silmilleen.

Seuraavana päivänä, jolloin alkaa uusi lukukausi  koulussa Simon ilmestyy kouluun suuri kääre silmillään. Simon ja Hymysyy joutuvat tappeluun ja Simon syyttää Hymysuuta eikä siinä kaikki, paljon ja kaikenlaista sattuu syksyn mittaan niin kotona, koulussa kuin maastossa.

Ennen kuin kaikki selviää ja on Hymysuu auttanut Luuta-Muijaa ja Luuta-Muija puolestaan maksanut velkansa Hymysuulle. Hymysyy on tutustunut myös Viisaaseen-Knutiin, joka keksii oivan idean Hymysuun ja hieman liian suuren suun omaavan Petran kanssa: mennään kummittelemaan Saarnastuolille hra Hansenille ja neiti Rudille. Tästä metsänneitoepisodista onkin sitten seuraukset, jotka pistävät Hymysuun ja Knutin rehellisyyden koetukselle. Petra puolestaan ei tunnu olevan moksiskaan. Petra se on suulaudessaan syyllinen siihenkin, että Hymysuu lopulta on oikeuden edessä todistajana ainekirjoituksensa aiheuttamassa kunnianloukkaussyytteessä.

Herra Hansen on nuori papiksi lukeva opettaja, joka saapuu kirjan alussa Hymysuun kotiin vuokralaiseksi, koska hänen isällään ei ole  juuri toimeksiantoja ja perhe tarvitsee tuloja. Hymysuu joutuu hetimmiten hankauksiin Hansenin kanssa ihan omaa syytään kylläkin.

Hymysuu on tarinana hauska ja vallaton. Se tuo jollain tasolla mieleen niin Merri Vikin Lotan kuin Anni Polvan Tiinan ja kuitenkin tytökirjallisuuden saralla Hymysuu edustaa erilaista luonnonlasta kuin kukaan muu kirjallisuuden tyttöhahmo. Kerronta alkaa hieman jäykästi, mutta muuttuu sivujen myötä sutjakkaammaksi ja jouhevammaksi.  Miljöö-kuva jää hieman auki, mutta lähinnä kirjan tapahtumat sijoittunevat maaseutumaiseen kaupunkiyhteisöön, jossa linja-autot huristavat.

Hymysuu on yli puolivuosisataa vanha ja kuvaa mennyttä aikaa tunnelmineen ja elämänmenoineen. Ajankuva huokuu kirjan sivuilta ja suhteessa Luuta-Muijan kuvaukseen ja myös rangaistusmenetelmiin ja -ojennuksiin. Ei tulisi nykypäivänä kuuloonkaan, että joku houkuttelisi jonkun ilkikurisen pojan haistelemaan pippuria eikä koulujen rehtorien oven päällä ole "koivuniemen herraa" tuijottamassa.

Koivuniemen herrasta huolimatta Hymysuu-kirjan rehtori tuntuu kuitenkin olevan aika oikeudentuntoinen rehtori samoin kuin opettaja Haugenkin. Hra Hansen sitä vastoin - mutta jaa. Sekin on seikka, joka selviää, kun tutustuu tähän Pohjoismaisen tyttökirjallisuuden klassikkoteokseen.

"-Tulepas tänne, Hymusuu, niin saat nähdä jotakin hauskaa! hän sanoi nauraen, niin että ihan hytkyi tuolillaan. - Katsos tänne! Tunnetko tuota? Hän ojensi Hymysuulle sanomalehden, jossa oli monta kuvaa oikeussalista. Hymysuu tarttui sanomalehteen. - Tämähän on kauheinta mitä milloinkaan olen nähnyt" hän huusi silmäiltyään sitä hetkisen.  -Siinähän on minun kuvani! Niin todellakin! Hymysuu seisoi siinä ilmielävänä, ja kuva oli niin hyvin onnistunut, että kaikkien täytyi pakostakin nauraa. - Kas tuossa istuu Jörgen-setä, hän huusi taas. - Ja tuossa on isä ja tuossa Padderud, ja tuossa Oslosta tullut asianajaja! Mutta ihmettä tuo on? Kaikki kaupassa olevat kumartuivat hänen ylitseen. - Se on katti. he huusivat kuorossa."

Vaikka ajankuva on suuresti muuttunut sitten tämän kirjan kirjoittamisen niin jotain ajatonta Hymysuussa kuitenkin on. Voi olla, että luokkayhteisöt on erilaisia nykyään niin Norjassa kuin Suomessa ja maailmalla yleensä, mutta kaverisuhteiden merkitys ei ole muuttunut. Jos arvoissa ja asenteissa onkin tapahtunut  muutosta noista vuosista, kun tämä kirja on ensi kerran painettu, toivoisi, että jotain Hymysuun arvoista - rehellisyys ja avoin mieli - löytyisi myös nykyajan lapsissa ja kirjoissa, joita nykypäivän lukijoille tarjotaan.