Anni Swan

Iris Rukka

WSOY, 1945

185 s.

Anni Swanin kootut kertomukset  ovat ihania kirjoja. Iris rukka on varmaankin niistä tunnetuin ja luetuin. Viehätys piilee sen koruttomassa kerronassa, jossa ilo ja suru vaihtelevat ja onhan kirjassa klassinen asetelma orpotytöstä ja ryysyistä rikkauteen -asetelma.  Iris rukka tuo jollain tasolla mieleeni Louisa May Alcottin Tytöistä parhain -teoksen, joka on ilmestynyt myös nimellä Nuorta väkeä. Molemmissa on maalaistyttö, joka saapuu kaupunkiyhteisöön ja hienostoperheeseen. Alcotilla Polly saapuu ystävänsä Fannyn luokse, Iris saapuu maalta enonsa perheeseen koulusivistystä saamaan. Yhteneväisyys on myös tarinan juonellisessa käänteessä, kun rikkaudet äkkiä menetetään ja joudutaan uusiin elämän järjestelyihin.

Iris-rukka jakaantuu kahteen osaan, jotka on nimetty Maalaistyttö ja Rouva Heinosen täysihoitolaiset. Iriksen elämä ei ole helppoa. Maalaistapoihin tottuneen on vaikea tottua kaupunkilaistavoille. Iris on muutenkin eri muotilla valmistettu kuin Heinosen perhe, johon kuuluu toimettomuuden vuoksi päänsärkyinen rouva, kiireinen liikemieseno ja viisi lasta: Elin, Ester, Aksel, Elsa ja Sissi, joista Elsa on lähinnä Iriksen ikäinen. Iris on erikoinen sekoitus taiteellisuutta ja kujeilevuutta. Kuvitus tuo myös mieleeni, että Iriksessä olisi ulkomaista verta, tummuus vie ajatukset jonnekin Italiaan. Iriksen isästä Henrik Klewestä mainitaankin, että hänen  sukunsa ei olisi Suomesta. Jos Iristä Heinosen perheessä katsotaankin nenänvartta pitkin (muut paitsi eno) Iris saa kuitenkin ystävän aatelisperrheen Ullasta, joka viehättyy Iriksen mutkattomuudesta.

Ulla on kutsunut Iriksen syntymäpäivilleen

Iris rukka on minulle merkityksellinen kirja. Merkitykselliseksi sen tekee ei niinkään Iris kuin nimenomaan Ulla. Kun olin käynyt kolme vuotta koulua, oma kyläkouluni lakkautettiin ja siirryin naapurikylän kouluun, josta en tuntenut ketään. Oman kylän koulussa oli käsityötunneilla opettaja lukenut meille Tuhannen ja yhden yön tarinoita. Tässä toisessa koulussa taas oli käsityötunnin aikana mahdollisuus eväisiin. Eväitä ei tarjottu koulun puolesta vaan jokainen sai tuoda omansa  ja syödä ne pitäen pienen tauon käsitöiden lomassa. No, eihän meillä toisesta koulusta tulleilla ollut tästä tietoa. Tuossa uudessa koulussa oli kuitenkin tyttö, joka tarjosi minulle osan omista eväistään. Sittemmin hän kutsui minut myös syntymäpäivilleen. Sittemmin ajatuksissani olen  aina verrannut tuota tyttöä Iris rukan Ullaan sydämen hyvyydessä.

Iris rukka on traaginen ja surullinen tarina. Ensimmäinen osa päättyy kahteen kuolemantapaukseen. Yksi kuolemantapaus tarinaa kohden ei ole erikoista. Iris rukka on kuitenkin poikkeuksellinen tässä säännössä. Muutaman kuukauden kuluessa tapahtuu kaksi kuolemantapausta, joilla on suuri merkitys Iriksen kehitykselle. Ulla kuolee kaukana ulkomailla ja joulun tullen kuolee myös eno.

Iris rukan jälkimmäinen osa Rouva Heinosen täysihoitolaiset tuo tarinaan uusia henkilöitä, joista erityisesti Hanna on kuin Tuhkimosadun hyvä haltijatar Irikselle.

Alkaessani vuosien jälkeen lukea Iris rukkaa jälleen kerran minulle tuli tunne, että tämähän kuulostaa aivan ennen lukemattomalta. Näinkö tarina alkoikin ja näinkö se meni, eikö tässä olekaan sellaista juttua? Osin mielikuviin sekoittui kirjasta tehty elokuvasovitus ja tv-sarja. Vaikka Iris rukka on siis surullinen tarina, osittain, niin en sitten yhtään pidä sellaisista sovituksista, joissa juonta liikaa muutetaan. Esimerkiksi Iris   rukasta minulla on sellainen mielikuva, että jossain elokuvasa tai tv-sovituksessa eno ei kuollutkaan, mutta en mene  tästä takuuseen, kun muisti tekee tepposia.

Iris rukka on suomalaisen nuortenkirjallisuuden ehdoton klassikko. Anni Swanin tuotannossa se kuuluu ehdottomasti parhaimmistoon. Jos jossain määrin pystyn samaistumaan Irikseen (köyhyys, hyljeksintä) niin ehkä pidän kuitenkin enemmän kaksoisteokseta Pikkupappilassa / Ulla ja Mark teoksista enemmän. Ei silti, toki kaikissa Swanin klassikoissa on oma viehätyksensä.

Iris rukan kuvitus on sekin puhutteleva. Kansi on Martta Wendelinin, mutta onko näin myös muun kuvituksen? Signeeraus on hieman erilainen sisäkuvissa kuin kannessa. Ajankuvaa myös hieman mietin. Ehkä johonkin 1900-luvun taitteeseen tarina sijoittuu. Kasvava Helsinki puistikkoineen ja bulevardeineen versus maalaisidylli hevosrekineen tulee hyvin miljöinä esille. Kun sulkee silmänsä voi aistia vuosisatatakaiset tunnelmat.

Lainaus:

Rakkaus saa usein enemmän aikaan kuin lemmetön käsi

---

Iris rukkaa ovat lukeneet myös Lumiomena ja   Vauhko. Kirjava kukko vertaa Iris rukan ajankuvaa nykyaikaan ja Iris rukan askelissa miljööretkellä ollaan Lukulampussa,

---

Tällä mukana Le Masque Rougen bingo-haasteessa, ruutuna: klassikko