K.A. Pohjakallio

Irma

Päivä,

Ristin Voitto r.y:n kirjapaino, 1965

219 s.

Mikä tekee kirjasta nostalgisen? Kirjan ikä? Se, että on joskus kauan sitten lukenut kyseisen teoksen vai sen tuomat mielleyhtymät jostain kaukaisesta asiasta? Nostalgisen olon saa aikaan monet asiat. K.A.Pohjakallion Irma on minulle nostalginen nuortenkirja siksi, että siihen liittyy muisto lapsuudesta, muisto, joka ei niinkään liity kirjan juoneen eikä tarinaan kuin omaan elämääni ja arkeeni. Irma vie minut jälleen lapsuuteen ja siihen, mikä merkitys äidilläni oli oman elämäni kehitykseen ja lukuharrastukseen.

Minulla oli lapsena silloin tällöin pahoja päänsärkyjä, migreeniksi niitä kai voisi kutsua. Eräänä iltana äiti ja isä olivat lähdössä hengelliseen kokoukseen ja minulla oli tuollainen paha päänsärkykohtaus. En muista lähtikö meistä lapsista kukaan heidän mukaansa, mahdollisesti, sillä nuorimmaiset olivat vielä aika pieniä. No, minä sain luvan mennä nukkumaan äidin ja isän makuuhuoneeseen, siellä oli ilmeisti jotenkin parempi potea ja niin minä makasin siellä äidin ja isän sängyssä ja yritin saada päänsäryn ja oksettavan olon tokenemaan.

Ilta kului ja isä ja äiti tulivat kotiin ja äidillä oli tuliaisina minulle tämä kirja K.A.Pohjakallion Irma ja yksi banaani ja oloni oli paljon parempi.

...

Irma kertoo nimensä mukaisesti nuoren tytön kasvusta lapsesta aikuiseksi. Irma on tyttökoulun toisella luokalla, noin 12-13-vuotias nuori. Vielä vuosi aiemmin hän on lukenut satuja, nyt häntä on jo alkanut kiinnostaa toisenlaiset tekstit. Sitten tapahtuu jotain, mikä järkyttää hänen mielensä ja myllertää hänen maailmansa ylösalaisin. Matkalla koulusta kotiin Irma joutuu todistamaan kolaria, jossa hänen koulutoverinsa Annikki loukkaantuu ja kuolee myöhemmin sairaalassa. Irma alkaa potea syyllisyyttä, koska hän on koko aamun pähkäillyt antaako Annikille toisen evääksi ottamistaan omenista, mutta ei ole pystynyt päättämään asiaa.

Yksi Irman vahvoista teemoista onkin syyllisyys. Kuka on syyllinen ja kuinka siitä voisi vapautua?

Irman vanhemmat, erityisesti äiti ei oikein pidä siitä, että Irman ajatusmaailma on suuntautunut hengellisiin asioihin. Hänen mittapuunsa mukaan Annikki kuului lahkolaisiin.  Pitkin hampain hän suostuu siihen, että Irma käy jättämässä surunvalittelut Annikin kotona. Siellä Irma tapaa Pentin, pojan joka on ajanut motskarillaan liian lujaa. Irman ja Pentin välillä syntyy yhteys. Irma kokee, että he ovat kohtalotovereita.

Paitsi Irman taistelua ajatuksiensa kanssa, kirjassa kuvataan ystävyyssuhteita ja perheen sisäisiä jännitteitä. Irman äiti kuvataan jollain tasolla kovaluontoisemmaksi kuin hänen isänsä. Isä ymmärtää Irmaa, mutta hän tietää myös, mistä Irman äidin vastahankaisuus johtuu.

Irma jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa kertoo Irmasta lapsena ja hänen ensipohdintojaan siitä, mitä kuolema on, onko sen jälkeen mitään?

Toisesa osassa Irma on neljä vuotta vanhempi. Pentti on lähtenyt Ruotsiin. Pohdinnat ovat saaneet lisäsävyjä heräävistä tunteista.

Kirjailijan oma tausta opettajana antaa vakuttavuutta nuoren ajatusten ymmärtämiseen ja kouluelämäkuvaukseen. Enemmän kuin ulkonaista miljöötä (omakotiasutus, kaupunkielämä, huvilaelämä) kirjan miljöö on Irman sielunmaisema. Asioita pohditaan hänen näkökulmastaan, hänen silmänsä tarkkailee ympäristöä, yrittää ymmärtää, päästä selvyyteen.

Oli mukava lukea tämä kirja vuosien jälkeen. Sen kerronta on ehkä hieman vanhakantaista, mutta ei silti ajanjättämää.

Mielenkiiintoinen sana-assosiaatio:

Kevään hiiva

----

Tällä kirjalla mukana Nostalgiset nuortenkirjat -haasteessa.