Alja Rahmanova

Ylioppilaita, rakkautta, kuolemaa

Venäläisen naisylioppilaan päiväkirja

WSOY,  1934

417 s.

Suomentanut Juho Tervanen


Olen onneton siksi, että olen liian onnellinen! Minulla on kaikkea, kaikki toiveeni täyttyvät, kaikki rakastavat minua ja minä rakastan k!aikkia; tämänpäiväinen päiväni on samanlainen kuin eilinen ja huominen, ja ajatellessani näin tulevan jatkumaan edelleenkin kymmenen vuotta minut valtaa kauhu. Ajattelehan, Manja, kaiken, mitä minulla on, ole nsaanut omatta ansiottani! Ei edes lahjakkuuteni ole minulle mitään maksanut. Piirustan, kirjoitan runoja, tanssin ja teen Jumala ties mitä! Mutta mikään niistä ei tuota minulle iloa. Haluan suruja, haluan kärsimyksiä, taisteluita! Haluan tuntea puutetta, hätää, niin vieläpä ihmisten vihaakin. Ja silloin tahdon itse taistellen voittaa itselleni kaiken, tahdon itse omin käsin muovailla elämäni, vasta silloin olen tunteva itseni onnelliseksi!

Manja oli aivan kalpea pelästyksestä. - Vaikene, Alja, vaikene pian! Puhur aivan hirveitä asioita. Jospa oeltkin kaiken tämän sanonut  'onnettomalla hetkellä' ja kohtalo ottaakin sinulta kaiken ....?

Alja Rahmanovan päiväkirja on mielenkiintoinen kirja, jonka löysin kirjaston poistomyynnistä. Päiväkirja sijoittuu Venäjän vallankumouksen vuosiin alkaen vuodesta 1916 ja päättyen vuoteen 1920. Päiväkirja on myös karmea kertomus siitä, miten ihminen voi kadottaa kaiken, ei vain ulkonaisesti vaan myös sisäisesti, tulla petoakin pahemmiksi.

Alja on lääkärin tytär, Hän kuuluu siis ylempään kansanluokkaan palvelijoineen. Alja uskoo, että "Jokaisen ihmisen sieluun kätkeytyy satakieli, täytyi vain osata saada se 'laulamaan". Kun vallankumous etenee saa Alja perheineen tuta mitä laulua bolsevikit laulavat - se on jotain vallan muuta kuin satakielen laulu.

Rahmanovan päiväkirjassa on monia ajatuksia, jotka saavat meitteliääksi. Rahmanova pohtii monia elämänkysymyksiä ihmisyydestä moraaliin, ateisimista uskonasioihin. Lukeminen on helpohkoa, jos kohta ohitankin rankat kohdat nopeasti jäämättä niitä syvemmin ajattelemaan ja kuviksi muuttamasta. Kuvaukset terroriteoista saavat vertaamaan menoa Ranskan vallankumoukseen. Onko eroa vallankumouksella ja vallankumouksella? Veri virttaa ja kärsimys kasvaa. Julmuus on jotain, mitä ei tahdo katsoa suoraan silmiin. Se ei ole sitä, etteikö se koskettaisi, vaan juuri siksi, että se koskettaa en voi sitä katsoa kasvoista kasvoihin. Rahmanovan kuvaukset näiltä osin on puistattavia.

Ylioppilaita, rakkautta ja kuolemaa on pysäyttävä teos. Päiväkirjaotteestaan huolimatta hyvin kaunokirjallinen teos. Sen sivuilla puhuu nuori elämännälkäinen nainen, joka joutuu pakenemaan perheineen. Mistä hän pakenee ei kerrota, mutta lopulta hän päätyy Omskiin, Siperiaan, jossa kertomansa mukaan päättää antaa päiväkirjansa saksalaiselle sotavangille saadakseen se  maailmalle 'epätoivon huutona'. Historiallisista tapahtumistaan huolimatta en voi olla ajattelematta, onko tämä ihan autenttinen päiväkirja, siis siinä mielessä, että se on kirjoitettu niinä päivinä kuin otteet kertovat, vai onko kirja kirjoitettu jälkikäteen muistellen.

Venäjän vallankumoukseen liittyvä tsaariperheen kuolema on yksi seikka, mikä saa mietteliääksi. Tässä päiväkirjassa mainitaan myös tarina Anastasian pelästumisesta. Alja kertoo, heinäkuussa 1918, kuinka Sinaida Vasiljeva väittää, että eräs tsaarin tyttäristä, Anastasia, ei olisikaan kuollut, kuten virallisesti ilmoitetaan, vaan ainoastaan pahasti haavoittunut, ja että muuan vartiosotilas olisi hänet pelastanut --- ---- --- ja parin päivän päästä Sinaida Vasiljeva kertoo, että tsaarin nuorin tytär Anastasia on nykyään hänen asunnossaan --- ----

Kuinka tämän saa sopimaan tai olemaan sopimatta Anna Andersoniin, joka väitti olevansa Anastasia?

En tiedä,tohdinko lukea tätä teosta uudelleen. Sen verran rankkoja jotkin kuvaukset olivat. Toisaalta tämä sai myös pohtimaan ihmisyyttä ja elämää eikä niin ollen ole yhtään huonompi teos palata sen sanoman äärelle. Etsiessäni tietoja Rahmanovista sain selville, että hän olisi kirjoittanut myös toisen päiväkirjan, joka olisi jatkoa tälle - tekisi kyllä mieleni tustustua siihenkin. Ehkä se antaisi lisää valoa tähän autenttisuuspulmaani, joka minulle syystä tai toisesta syntyi.


Sananlasku:

Istuta sika tuolille niin se pian nousee pöydälle

Suomi-Bongaus:

Silloin Gorbunovin kalpeat mefistonkasvot lientyivät näyrään irivistykseen ja hän veti hitaasti esiin suomalaisen metästyspuukkonsa --- --- ---