Sinikka Lehtinen

Kohtalona Seilin saari

Päivä, 2007

186 s.

Sinikka Lehtinen on kirjoittanut mielenkiintoisen romaanin, joka pohjautuu euralaisen 1700-luvulla eläneen Malin Mattsdottirin elämään. Väärän diagnoosin vuoksi hän joutui noin parikymppisenä nuorena neitona karkotetuksi leprasiirtolana toimivalle Seilin saarelle, jossa eli yhteensä 52 vuotta, viimeiset parikymmentä vuotta aivvan yksinään.

Vaikka siis pohjautuukin historialliseen henkilöön on Lehtisen tarina fiktiivinen. Päähenkilö Maria Akselintytär on avioitunut ja aloittamassa onnellista perhe-elämää odottaen esikoistaan. Marian serkku Viliina tulee auttamaan nuorta emäntää ja iskee samalla silmänsä puolisoon. Yhdessä viinaan menevän rovastin kanssa Viliina juonii Marian pois. Tuntien yrtit hän aiheuttaa Marialle salaa pahan ihottuman jonka uskottelee sitten olevan spitaalia.

Marian karkotetaan Seiliin, joka kuninkaan käskystä on aikoinaan perustettu leprahoitolaksi.

Viliinan yritykset saada vokoteltua Marian mies itselleen ei kuitenkaan onnistu, vaan onneton, puolisoaan kaipaava mies katoaa metsiin.

Lopulta rovasti kuolinvuoteellaan kirjoittaa tunnustuksen, että hän on hätiköinyt asiassa, Viliinan juonet paljastuu ja Maria pääsisi pois saarelta. Hän on kuitenkin jo tottunut elämään karulla saarellaan eikä halua takaisin mantereelle, jossa hänellä olisi hyvä ja turvattu asema, kun rovasti on testamentannut omaisuutensa hänelle ja vielä miehenkin perintö on olemassa.

Kohtalona Seilin saari on nopealukuinen koskettava tarina, jossa henkisellä kasvulla on merkittävä rooli.

Televiossa alkoi Teemalla uusintana Victoria Hislopin Saari-kirjaan perustuva sarja Kreikan Spinalongasta. On mielenkiintoista verrata näitä tarinoita. Molemmissa eletään eristäytyneinä karulle saarelle, aika ja paikka vain on eri. Siinä, missä Saari-kirjan päähenkiö saa kirjeitä ulkomaailmasta ei Seilin saarelle tuotu eikä sieltä  viety kirjeitä. Rakkaus on läsnä niin hyvässä kuin pahassa niin Hislopin kuin Lehtisen tarinoissa.

Lehtisen tarinasta vielä sen verran, että teoksen lopussa oli sanasto selventämässä menneiden aikojen ilmauksia. Se oli hyvä, sillä muuten en olisi tiennyt, että pyörtänöpöllä tarkoitti siankärsämöä. Lehtinen on taustoittanut teoksen hyvin ja ottanut selvää elämästä menneinä aikoina (lähdeviitteet kirjallisuuteen lopussa). Itsekin opin uutta, kun aloin ottamaan selvää oliko markat käytössä jo Ruotsi-Suomen aikoina, kuten oheisesta otteesta voisi päätellä. Ilmeisesti niin oli, jos lukemaansa on uskominen.

"Jotca seisowat kirkon mäell, ia ei mene  kircon, cosca yhten soitetan, sacoitettan - 4 öre hopia raha. Joca ei weisa kircos, iosz hän taita ia äändä on, sacco 2 mk h.r."

--

Mainittakoon, että tämä kirja oli mielenkiintoinen myös sikäli, että olemme kirjoittajan kanssa olleet aikoinaan samalla  kirjoittajakurssilla.