SaraJASarrimatkustavat.jpg

Anni Swan

Sara ja Sarri matkustavat

WSOY, 1952

218 s,


Saran ja Sarrin seikkailut saavat jatkoa tässä pirteässä kirjassa, jossa matkataan Krankin perheen kanssa ympäri Eurooppaa I ja II maailmansodan välisenä aikana. Mukana matkalla on myös Balttilainen seuraneiti Bella Märtz jonka Saran täti on valinnut tytöille kaitsijoiksi Saran vastustuksesta välittämättä.

Monenlaista saavat tytöt kokea ja nähdä, ennen kuin paluuu koti-Suomeen on edessä. Kun huimapäinen ja hyväsydäminen Sara saa päähänsä auttaa Unkarilaisen nuoren miehen Slovakian puolelta takaisin kotimaahansa  joutuvat tytöt keskelle jännittävää poliittista ajojahtia. Onneksi he saavat avukseen brittiläisen Lordi Ashen autonkuljettajineen, ja mikä onkaan yllätys, kun tytöt huomaavat, että kuljettaja onkin vanha tuttu Pauli kotinurkilta.

Niin paljon kuin pidänkin näistä Anni Swanin tarinoista, minua hieman, vai pitäisikö sanoa paljonkin sieppasi, se tapa, jolla juutalaisia kuvataan. Ei sillä, kuvaustapa on aika yleinen maailmankirjallisuudessa, ainakin vanhemmassa kirjallisuudessa. .

Kylpylaitoksen lääkärit olivat miltei kauttaaltaan juutalaisia, ovelia liikemiehiä ja perin ystävällisä potilaille, varsinkin sellaisille, jotka maksoivat hyvin  tai kuvaus mustakauhtanaisista, piktäpartaisista juutalaisäijistä on vähintääkin yksioikoinen.

Rodullisiin ominaisuuksiin viitataan myös toisin.

- Oletteko nähneet hämäläisempiä naamoja? kysyi Sarri suomeksi matkatovereltaan (ilmeisesti Sisiliassa). - Toden totta, lapset ovat kuin jostakin Hollolasta tai Lammilta kotoisin, naurahti herra Krank. Heissä on ehkä normannilaista verta, koska ovat noin vaaleaverisiä ja sinisilmäisiä. Mutta naama on kieltämättömästi suomalainen.

Ajan ajattelutapa on hämmentävästi aistittavissa. Kirjahan on alunperin ilmestynyt 1930. Mahtoikohan Anni Swan aavistaa, mihin Fasistien kansannousu johtaisi, kun hän tässä kirjassa viittaa näihin "mustapaitoihin", tosin ei myönteisessä mielessä. 

Antiikin Kreikkaa ihastellaan. Seikka, mitä muissakin Swanin kirjoissa ihmettelen, sillä itseäni Kreikan jumalaistarut eivät suuremmin innosta. Toisaalta tämä seikka sai selityksensä jossain yhteydessä, jossa mainittiin, että 1800-luvulla antiikin Kreikkaa ihannoitiin ihan yleisesti ja tämä näkyy muun muassa Helsingin rakennustaiteessa.

Myös se kirjaviisaus, jota Sarri edustaa saa hämmennyksiin. MIllaista oli koulunkäynti 20-luvulla? MItä lyseoissa ja tyttökouluissa opetettiin? Minulla ei ole harmainta aavistustakaan kaikista niistä asioista, joita Sarri tai joku muu latelee kuin tärkeitäkin tietoja. Euroopan historia ja maantiteteelliset rajatkin ovat sitten Saran ja Sarrin aikojen muuttuneet. Tuntuu hämmentävältä lukea, että Tiroli on kuulunut Italialle, tai ainakin osa siitä.

Kirjallisuusviitteet ajan naiskirjailijoihin herättävät uteliaisuuden: Ellinor Glyn, Courts-Mahler, Ethel Dell. Millaisiahan kirjoja he ovat kirjoittaneet. Täytyypä tutkia asiaa.

Swanin teoksia on vaikea rinnastaa muihn teoksiin, noin yleisesti ottaen. Tämä kirja on kuitenkin poikkeus, sillä mieleeni tulee Susan Coolidgen Katy-kirjat ja erityisesti Katyn myöhemmät toimet, jossa Katy matkaa seuraneitinä  Euroopassa. Erojakin toki löytyy kerronnassa. Swanin kirja keskittyy kertomaan taruja ja legendoja kustakin matkakohteesta. Varsinaista seikkailua on oikeastaan vain Unkariin seikkailu ja sieltä Wieniin matkaaminen. Katy-kirjassa on enemmän romantiikkaa, kun Katy löytää tulevan aviomehensä. Ei sillä, Sara ja Sarri kirjoissa on hyvin aistittavissa Saran ja Paulin syvenevä kiintymys, vaikka varsinaisia rakkaudentunnustuksia ei olekaan. Sara ja Sarri kirjoittavat kumpikin kirjeen ja kirjeen kirjoittaa Bella Märtzikin kun hän katoaa vähin äänin Savon suuntaan ja kaikki rikkaat aateliset sukulaiset ovat kuin saippuakuplia, jotka poksahtavat rikki. Katykin saa kirjeitä ja kai kirjoittaakin niitä. Mitä siis tarkoitan, että Sara ja Sarri matkustavat ja Katyn myöhemmät toimet ovat lähtökohdiltaan aika samantyyliset, jos sisällöisesti kuvaavatkin aivan erilaisia asioita.

Täytyy sanoa loppuhuomiona, että vaikka tämä olikin kiinnostava kirja ei tämä ollut yhtä hyvä kuin aiempi osa. Ei huono, mutta jätti hieman jotain vajaaksi.

Luin tämän kirjan osana Idän pikajuna -haastettani ja pysäkikseni valikoitui Saran ja Sarrin monista matkakohteista Wien.

---

Sara ja Sarri matkustavat -kirjan on lukenut myös Paula, joka oppi jotain historiasta ja maantieteestä, Elämän krestomatia puolestaan on tehnyt Saran ja Sarrin seurassa matkan Roomaan ja huomannut kirjan asenteellisuuden.