ramsomenkirja.jpg

Arthur Ransome

Pääskylaakso

Otava, 1955



411 s.

"John mietti hetken. 'Sitten tulisi koko Aasia ja sitten koko Eurooppa, ja sitten Pohjanmeri, ja sitten me kiilpeilisimme ylös noitten kukkuloitten toista rinnettä.' Hän katsoi taakseen Rion takana olevia kukkuloita kohti ja niitten takaisia kukkuloita ja vielä niittenkin takaisia, jotka ulottuivat harjanteelta itään. 'Sitten olemme kulkeneet koko maailman ympäri.'

Pääskylaakso on jatkoa kirjaan Pääskyjä ja Amatsoneja (EDIT: oikea muoto Pääskyt ja Amatsonit) ja kertoo kahden lapsijoukon seikkailuista maalla ja merellä (järviseudulla). Olen joskus aiemmin lukenut Pääskyjä ja Amatsoneja kirjan, mutta en muista siitä kovinkaan paljoa. Muistan vain pitäneeni siitä ja kun sitten jostain löysin tiedon, että tähän on jatkoakin, niin olin iloinen, kun löysin tämän jatko-osan.

On siis kaksi lapsijoukkoa. Roger (8v.) Titty, Susan ja John (ikää ei mainita), jotka ovat sisaruksia ja asuvat äitinsä kanssa. Isästäkin puhutaan, mutta kun en muista ensimmäistä teosta, en osaa sanoa, onko isä kuollut vain jossain maailman merillä menossa. Purjehtimisen he ainakin ovat perineet vanhemiltaan ja heillä onkin lempinimet laivan miehistön mukaisesti laivapojasta kapteeniin.  Nelikolla on vihreä papukaija, jonka he ovat saaneet Blacketin sisasrusten Jim-enolta ja heidän purjeveneensä nimi on Pääskyt. Blacketin sisarukset Nancy ja Peggy (ikää ei mainita) ovat tehneet tuttavuutta nelikon kanssa aiemmassa teoksessa, jolloin he taistelivat keskenään "Saaren herruudesta".

Kaikki kuusi lasta ovat samanhenkisiä, joita historian tapahtumat maailmanvalloituksineen ja merirosvojuttuineen kiehtovat. He kutsuvatkin itseään merirosvoiksi (ainakin Nancy ja Peggy) tai löytöretkeilijöiksi.

Pääskylaakso teoksessa lapset ovat koulusta lomalla ja heidän pitäisi tavata taas Nancyn ja Peggyn kanssa ja retkeillä Villikissasaarella ja tehdä tutkimusmatkoja lähialueilla, mutta Blacketin tyttöjen isotäti IT on tullut kylään ja se merkitsee, että Nancy ja Peggy eivät pääse mihinkään vaan heidän täytyy pynttäytyä parhaimpiinsa, ja seurustella tädin kanssa. Seikka, mitä tytöt eivät sulata.

Nelikko leiriytyy keskenään, kokee haaksirikon, löytää Pääskylaakson ja sieltä salaperäisen luolan. Lisäksi he kiipeävät Kanchanjangan huipulle, Titty ja Roger eksyvät sumussa ja lopulta kun isotäti on lähtenyt ottavat Pääskyt ja Amatsonit (Nacyn ja Peggyn purjealus) taas mittaa toisistaan.

Kirjaa lukiessa minulle tuli mieleen Viisikot. Miljöö tosin on erilainen, mutta jokin tässä teoksessa sai minut miettimään, mahtoiko Blytonilla olla esikuvia kirjoihinsa? Jos oli, niin tämä saattaisi olla sellainen. Pääskylaaksossa syödään ainakin ihan yhtä usein ja paljon kuin Viisikoissa.

Keksit, leipä, kuminakakku, --- --- i, marmelaatia, voita ja paljon paljon muuta mainitaan.

Toisin, kuin Viisikoissa Pääskylaaksossa ei tapahdu juuri mitään ja kuitenkin siinä  tapahtuu kaikenlaista. Kirja ei ole yhtään yksitoikkoinen, vaikka siinä kerrotaankin vain lapsijoukon puuhista ja retkistä maastossa ja ajatuksista siitä, kuinka kamala Amatsonien isotäti on. Pääskylaakso on myös poikkeuksellinen kirja. Ehdin juuri ajatella, että kirjassa ei mainita kertaakaan sanaa lapsi, kun heti kohta tuli lause, että "hehän ovat vain lapsia". Se onkin kyllä sitten ainoa kohta. Tämä on siis lasten ja nuortenkirja, jossa lapsista kerrotaan ilman lapsellisia ilmaisuja. Se, että lapset saavat purjehtia ominpäin, tulla ja mennä lienee peruja vanhemmilta. Lapsijoukon retki- ja ulkoilmaelämä tuo myös mieleeni partiotoiminnan.

Mietin kirjaa lukiessa, minne tarina sijoittuu. Ensin luulin, että Australian rannikkoseudulle, mutta sitten tuli vihjeitä siellä täällä ja kyllä tämä jonnekin Brittein saaren pohjoisosaan sijoittunee, jonnekin skotlannin tietämille, otaksuisin. Myös historiallinen aspekti mietitytti, kunnes mainittiin englannin kuningas Edvard VII ja Yrjö V, joka ilmeisesti oli hallitseva kuningas tarinassa.

Pidin kirjasta jonnekin puolivälin tienoille, jolloin vastaan tuli tapahtuma, joka sai minut takajaloilleen ja lukuhalut kariutui. Kun pääsin yli tästä ongelmakohdasta oli loppu taas nautinnollista. En tiedä, onko musta huumori jotenkin erityisesti briteille ominaista, itse en siitä oikein huvitu. Sitäkin tästä kirjasta löytyy. Tällä teoksella on paljon sanottavaa myös rivien välissä. Ransomen tyyli kertoa ei ole mitään rautalangasta vääntelyä.

Hieman googleitin tätä teosta ja luin, että tämä olisi kuudes kirja kahdentoista kirjan sarjassa (EDIT: ilmeisesti näin ei kommenttien mukaan olisikaan). Olisi mielenkiintoista tutustua niihin loppuihinkin.

Loogista ajattelua:

"Jos toinen eksyy, niin molemmat eksyvät, sanoi Roger. Sillä jos se, joka on eksynyt, näkisi sen joka ei ole eksynyt niin kumpikaan ei olisi eksynyt, ja jos se  joka on eksynyt ei näki sitä joka ei ole eksynyt, niin sekin olisi eksynyt, yhtä hyvin kuin se joka ei häntä näkisi."

Hyvänyöntoivotus

"Hyvää yötä. Nukkukaa kuin vanhat puut ja nouskaa aamulla kuin nuoret hevoset."