Ruusupensas

Tuulikki Jantunen

WSOY 1918

Kertomuksia Etelä-Afrikasta

 

Kirja oli vanha ja silti niin uusi, että sivutkin olivat leikkaamattomia. Teksti ajalleen tyypillistä, nykylukijalle paikoin vanhahtavaa ja novelleista kuvastui hyvin Etelä-Afrikan menneisyys apartheidia unohtamatta. Novelleja sävytti lähetystyön arki (satakunta vuotta sitten ???), ja uskon kysymykset, ei aina suoranaisesti vaan rivien välissä, sanoisinko myös oudoilla tavoilla. Kirjaa lukiessa ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että kirja on täynnä ajalleen tyypillisiä kuvauksia rotuennakkoluuloista ja ihmiskäsityksistä.

" Maarii oli mahdoton. Hänen takiaan nauroin koko ajan, vaikka juttu oli tarkoitettu traagilliseksi. Minun ei olisi pitänyt nauraa. Maarii oli traagillinen. Hänellä oli liian matala otsa."

"Weet jy, juffrou, jos nainen raskaana ollessaan näkee tuollaisen, hän voi synnyttää samanlaisen."

Ei kirja silti huono ollut. Se herätti ajatuksia ja sai miettimään, mitä mahtoivatkaan kaikki afrikaansin kieliset sanat tarkoittaa, kuten  "Gendereeni, ezuva toko", tai "Paamue-nzira-ko zi li".

Lopuksi mietelause, joka on hyvinkin ajankohtainen.

"Anna ensin silmiesi tottua näkemään kaikkea, mitä on olemassa. Opeta sitten sydämesi valitsemaan, mikä on sinua varten. Muuten sydämesi kiipeää silmiisi ja silmäsi tekevät sinusta kerjäläisen."