P1080559-normal.jpg


C.S.Lewis

Taikurin sisarenpoika

Otava, 1988

Alkuperäinen teos: the magician's nephew

Taikurin sisarenpoika kuuluu C.S.Lewisin Narnia-sarjaan. Se voisi olla sarjan ensimmäinen kirja, sillä se kertoo siitä, kuinka kaikki sai alkunsa ja kuinka tie "meidän maailmastamme" Narniaan avautui.

Teoksen pääosassa on kaksi lasta, Digory ja Polly. He ovat naapuruksia ja asuvat 1800-luvun lopun Lontoossa, jonne  Digory on juuri muuttanut omituisen Andrew-enonsa taloon.

Eräänä päivänä Digory ja Polly päättävät tutkia, pääsevätkö he Pollyn talon ullakolta läheisen aution talon ullakolle (talot olivat jotenkin kytköksissä toisiinsa). He tekevät kuitenkin matemaattisen virhelaskelman ja päätyvät suoraan Andrew-enon työhuoneeseen.

Andrew-eno on - jos ei ihan hullu, niin vähemmän miellyttävä tyyppi. Hän lukitsee hetimmiten oven lasten tupsahdettua näkyville ja houkuttelee heidät ansaan. Hän on keksinyt taikasormukset, joiden avulla pääsee toiseen maailmaan ja sieltä takaisin - paha vain, että hän ei ole aivan varma niiden toiminnasta. Polly ihastuu heti sormuksiin ja Diggoryn varoitukset menevät hukkaan - viuh, Polly koskettaa sormusta ja on poissa. Digoryn ei auta kuin mennä perässä ja niin on seikkailu valmis.

Kirja ei ollut hassumpi, joskin verrattuna muihin lukemiini Narnia-kirjoihin se ei vaikuttanut yhtä voimakkaasti, kuin esimerkiksi Hopeinen tuoli. Aloitin kerran nimittäin lukea  Hopeista eää tuolia, mutta se teki niin inhat väristykset että minun täytyi keskeyttää lukeminen (katsoin kyllä sitten senkin televiosta, kun Narniaa esitettiin tv-sarjana). Taikurin sisarenpojan luin tuttavan luona yhden illan ja yön aikana, kun ei ollut oikein muuta, millä aikaansa kuluttaisi. Teos on kerronallisesti sujuvaa ja mukaansa imaisevaa.

Olen lukenut aiemmin myös  Narnia-sarjasta Velhon ja leijonan sekä Kaspianin matkan maailman ääriin. Ehkä minun pitäisi lukea ne loputkin.


photo teksiote_zps3288dce5.jpg

Narnia-sarja on puhdasta fantasiaa joskin kirjoissa on paljon hengellistä allegoriaa. Taikurin sisarenpojassa esimerkiksi on voimakas viittaus Raamatun luomiskertomukseen. Esittelemäni ote teoksesta laulavine leijonineen tuo mieleeni myös Lasse Heikkilän Laulu Suomelle kappaleen Suomalaisesta messusta.

Narnian tarinoita ovat lukeneet myös Pii ja Jokke monista muista puhumattakaan.

---

j.k. täytyy mainita, että C.S.Lewisin Narnia-fantasiamaailma on kyllä niin tunnettu, että se pitäisi olla jokaisen toimittajan tiedossa. Tässä taannoin kuitenkin koin melkoisen pöyristyksen, kun erään radiokanavan toimittaja sanoi Narniaa Tolkienin kirjoittamaksi, eli sekoitti Narniat ja Tolkienit sekaisin. Vaikka Lewisin ja Tolkienin fantasiamaailmassa on paljon yhteneviä piirteitä (minä en ole lukenut Tolkienia, mutta nähnyt kyllä Tarun sormusten herrasta useammankin kerran televiosta) niin kyllä pitäisi sen verran olla hajulla asioista, ettei tekisi näin suurta virhettä.