eioleminullesuvannot-normal.jpg

Raili Mikkanen

Ei ole minulle suvannot

Tammi, 2002

270 s.


"Tämä oli Ainon maisemaa. Täällä hänelle tuli  aina halu kirjoittaa, kuvata tarkkaan ympäristön yksityiskohtia ja ihmisten tuntoja. Usein hän kirjoitti myös runoja.  Ja kesäisin hänellä oli lisäksi ainakin kymmeniä kirjeenvaihtoystäviä, joten kirjeitä tuli ja meni tiheään tahtiin. Kun talvisin ajattelin kesää, siihen kuului Aino istumassa ulkona suuren pihlajan varjossa kynä kädessään ja valkoista paperia sylissään. Täällä Aino osasi olla yksin ja itsekseen eikä tuntenut tarvetta etsiä ihmisiä ympärilleen. Ihan kuin tyttö olisi maalla kuulunut eri ihmislajiin kuin kaupungissa, luontoa kunnioittavaan ja rakastavaan, sen säännöillä elävään. Minä pidin tästä Syrjän Ainosta kovasti."

Syrjän Aino on Aino Kallas, jonka nuoruuden tarinan Raili Mikkanen on kirjoittanut hänen päiväkirjoihinsa ja kirjeisiinsä pohjautuen kaunokirjallisesti ansiokkaasti ja eläytyvästi. Kertojaminä on Liisa, lastenhoitaja, joka on hoitanut Ainoa lapsesta alkaen. Ei ole minulle suvannot onkin ei vain Aino Kallaksen elämäntarinan vaan taustalla Mikkanen kuljettaa myös Liisan kohtaloa.

Kirja on kirjoitettu konstailemattomasti,suorasukaisestikin. Toki romanttisestikin.Romanttisesta otteesta huolimatta teos ei kuitenkaan ole mitään pitsikudelmaa.  Vaikka  Ainon luonne on tyystin erilainen kuin omani, voin hyvinkin samaistua kaimaani, ainakin hänen luonnonlapsen olemukseensa.Liisa-tarinankertojan sanoin: "Aino oli luonnoltaan selvästikin enemmän taiteilija kuin taloudenhoitaja."  Kirjan nimi Ei ole minulle suvannot kuvaakin Ainon eläväistä luonnetta hyvin. Ainon tarinan myötä avautuu myös historiallinen ajanjakso uudella tavalla.

"Jospa voisit ymmärtää, miltä tuntuu, kun ruumis vanhenee, ikää karttuu, mutta sielu vain pysyy samana, rauhattomana, tyydytystä vailla, tulta täynnä"  kuvaa Emmy-täti Ainolle omaa ja Ainon luonnetta, jota miehet eivät ymmärtäisi.

Kaiken kaikkiaan kerrontaa päättyy Ainon kihlaukseen virolaisen Oskar Kallaksen kanssa. Suomalaisuuden syntyaikoihin syntynyt suomenmielinen Aino muuttuu virolaiseksi, seikka, josta hän saa kovat nuhteet siskonsa mieheltä.

Herkän kansikuvituksen on suunnitellut Laura Lyytinen. Kannen kuvan A. Boubong, 1899. Mielenkiintoinen, lukemisen arvoionen teos.

---

Tällä mukana Sinisen kirjaston Nykyajan tyttökirjat -haasteessa.