Edward Ball
Vereen kirjoitettu
Plantaasin orjat ja isännät
Otava 1998
475 s.
Kaikki saa alkunsa siitä, kun Edward Ball saa päähänsä tutkia orjanomistajasukunsa vaiheita ja etsiä heidän orjiensa jälkeläisiä.

Vereen kirjoitettu on tarina paitsi entisten orjien elämästä ja vaiheista, pieni sukellus Yhdysvaltain historiaan.

Teos on mielenkiintoinen, mutta mutta..

Kirjassa on niin paljon kirjoitusvirheitä, että ihmetellä täytyy, onko tämä teos lainkaan käynyt oikolukijan käsissä. Sanoja puuttuu lauseista tai ne ovat virheellisiä tyyliin hänne tai "en osaa sanoa mitään Dollyn hänen asemastaan" tai  " autio, 670 eekkerin alueen sijaitsi".
Toisaalta en itse ole mikään suomenkielen ekspertti ja virheitä varmaan vilisee näissäkin kirjoituksissa, sanan pelti taivutus esimerkiksi on itselleni epävarma, taivutetaanko se, kuten kirjassa peltiltä vai niin kuin omissa korvissani paremmalta kuulostaa pelliltä?

Toisaalta mietin sitä, onko kyseessä kirjailijalta jonkinlainen tehokeino tuoda esiin orjien ja isäntien yhteiskunnallinen asema, jota suomentaja on parhaansa mukaan yrittänyt seurata vai onko sittenkin kyse vain suomennoksen tai painoasun puuttellisuuksista. Täytyy sanoa, että oli niin tai näin, niin pieleen on mennyt.

Myös kirjan jäsentely on hieman vajavainen. Ball hyppelehtii sinne tänne, käy milloin sisällissodan tunnelmissa, sukeltaa siitä juttukaverinsa ajatuksiin, kertoilee välillä sitä ja tätä ja palailee sitten ajassa vapaussotaan. Lukija saakin olla tarkkana siinä, onko käsittelyssä nyt sisällissodan vai vapaussodan aika vai ollaanko sittenkin nykyajassa haastattelemassa jotain orjana eläneen jälkeläistä. Ei sillä, kyllä kirjassa jonkinlainen looginen eteneminen tapahtuu, mutta sen loogisen etenemisen sisällä on sitten epäjärjestystä ja sekavuutta.

Toisaalta, kun sukutarinasta on kuitenkin kyse, sekavuuden ymmärtää. Itsekin sukututkimusta harrastaneena tiedän, kuinka hajallaan asiat saattavat olla ei vain mielessä vaan papereissa.

Vereen kirjoitettu on kertomus syvästä etelästä. Se tuo mieleen Margaret Mitchelin Tuulen Viemään. Lukijana pohdinkin, kuinka perillä, tietoinen Mitchell oli Balleista tai Edward Ballin kertomista vaiheista, tienoista, kirjassa nimittäin mainitaan ihan oikeasti olemassa ollut plantaasi nimeltä Seven Oaks. Onko Mitchellin Tuulen Viemää kuinka todellisuuspohjainen, on kysymys erikseen. Tunnelmat näissä kirjoissa on kuitenkin erilaiset. Siinä missä toinen on puhtaasti kaunokirjallista ja romanttista tarinointia, Ball kirjoittaa proosaa elävästä elämästä ja piirtelee sukupuita historianlähteisiin nojautuen. Ballin teos tuo myös uutta ulottuvuutta maisemakuvaan. Etelän kaupungit näyttäytyvät aivan uudessa valossa ja Tuulen Viemän puulvillapeltojen sijasta vesi lainehtii riisinviljelijöiden jalkojen alla.

Ballin teoksen nimi Vereen kirjoitettu on mielenkiintoinen allegoria. Se viittaa ei vain verisyyteen sodassa ja orjien elinoloissa, vaan puhtaasti veren viettiin, siihen, että ihmisen elämä sinänsä on vereen kirjoitettu. Suku, ihmiskuva, tunteet, olemus - ne on kaikki vereen kirjoitettu. Veri sykkii elämää, se sykkii sitä myös tässä kirjassa, välillä hitaammin, välillä nopeammin, veri kertoo kuka olet, mistä olet tullut, Edwardillekin, jonka tutkimusmatka päättyy Sierra Leonen Freetowniin  ja afrikkalaiseen anteeksiantamuksen seremoniaan.

...
Mitäpä tähän lopulta muuta sanoisi, kuin: pitkä oli matka, mutta tulipa tehtyä.