Shusako Endo

Vaitiolo

SLEY-kirjat 1980

Alkuperäisteos: Chinmoku

Suomentanut Vappu Kataja

Katolinen Isä Rodrgues haluaa lähteä Japaniin etsimään Isä Ferreiraa josta kerrotaan, että hän olisi luopunut uskosta. Vastustelun jälkeen hänelle annetaan lupa lähteä vaaralliselle matkalleen. Seurakseen Rodrigues saa Isä Garrupen. Japanissa nämä padret tutustuvat vainottuihin kristittyihin ja joutuvat itsekin varomaan paljastumistaan.

Alkuosa kirjasta on Isä Rodriguesin kirjeitä, sitten näkökulma muuttuu kertovaksi, kaunokirjalliseksi.

Kirja sijoittuu 1600-luvun Japaniin ja kertoo kristittyjen vainoista. Isä Rodriguesin ohella kirjan yhdeksi päähenkilöksi muodostuu  Kichijiro, joka on kuin Raamatun Juudas ja silti heikkoudessaan vain ihminen. Kysymys Juudaksen kohtalosta nousee kirjan lopussa yhdeksi kirjan pääteemoista.

Kirja oli hyvin vaikuttavaa luettavaa, se jätti syvät jäljet sisimpään ja viimeisen lehden käännyttyä kesti pitkän aikaa ennen kuin kerrotusta pääsi irti.

Oliko tunne luetun jälkeen epämukava? Vaikea sanoa, ehkä sitäkin. Kirja jätti mietteliääksi, ravisteli oman uskon perusteita, totuuksia, omia valmiuksia kärsiä uskon tähden.

Kohtalo, kipu, myötätunto kuvannevat hyvin tämän kirjan olemusta. Minua ei lukiessa niinkään järkyttänyt Isä Garrupen marttyyrikuolema (mikä ei tahdo sanoa, että se tai muiden kirjan marttyyrien kuolema ja kidutukset, olisi jättänyt kylmäksikään) kuin julmuuden ja myötätunnon vastakkainasettelu ja se, kuinka julmaksi voikaan ihminen julmuutensä viedä.


Vielä tähän loppuun eräs ote kirjasta ja sen herättämä ajatus.


"...uskomme on levinnyt tällä alueella tulvaveden lailla..." (Shusako Endo: Vaitiolo). Kielikuva on hyvin kuvaannollinen, toisaalta se erättää ajatuksia. Jos usko leviää kuin tulvavesi, onko se hyvä vai huono asia.?Tulvathan sinänsä ovat hallitsemattomia, katastrofaalisia.