viisikko-normal.jpg

Enid Blyton

Viisikko vuoristossa

Tammi, 1970

Alkuteos: Five get into a fix

Suomentanut Lea Karvonen

146 s.

 

Viisikko Vuoristossa on hyvin poikkeuksellinen kirja, sillä Viisikko on kokoontunut tällä kertaa Leon, Dickin ja Annen kotiin viettämään joululomaa, mutta lomasta ei tulekaan mikään riemukas jälleentapaaminen, sillä koko joukko sairastuu ja sairastuu niin pahasti, että ruokakaan ei heille maistu. Todellakin, lasten täytyy olla sairaita, jos heille ei ruoka ja erityisesti jouluherkut maistu.

Koko joululoma on jo miltei ohi, mutta vielä joukko pärskii, pahiten Pauli.

Lääkärin tullessa katsomaan potilaitaan ja päättämään siitä, voivatko nämä lähteä seuraavalla viikolla kouluun, tulee päätökseksi että lasten täytyy päästä jonnekin toisenlaiseen ilmanalaan tervehtymään. Kohteeksi muodostuu Magga Glenin vuoristokylä Walesissa, ja seillä perheen puutarhurin Gladys-tädin lammasfarmi.

Viisikko vuoristossa on poikkeuksellinen kirja, sillä siinä Leon, Dickin ja Annen äidin nimeksi sanotaan rouva Barnard? Barnard!!! Mitä ihmettä. Minä olen aina ajatellut, että lasten sukunimi olisi Kirrin?

Täytyi ihan ottaa ensimmäinen Viisikko-kirja ja tarkistaa, mutta mutta, totta tosiaan, ei siellä puhuta sukunimistä mitään, Kirrin on se lahti, jossa Pauli asuu ja Kirrin-saari, joka on ollut Paulin äidin suvun omaisuutta. Sukunimestä ei puhuta mitään. Ja kautta seikkailujen ei lasten sukunimestä ole kuulunut pihaustakaan. Ja kun Leo, Dick ja Anne ovat Paulin sekkuja isän puolelta, eikö Paulinkin sukunimi sitten ole Barnard? Vai onko kyse rouva Barnardin tyttönimestä?

Kaikenlaisia ajatuksia herättää jo tuo yksi pieni yksityiskohta, joka yhtä-äkkiä heitetään lukijalle, kun Viisikkojen seikkailut alkavat olla jo loppusuorialla.

No niin. Viisikko matkaa siis Walesiin, mutta jo sinne ajaessa sattuu outoja. Auto hyytyy korkeassa mäessä, se suostuu vain ryömimään kunnes kohta ampaisee vauhdilla eteenpäin. Mitä outoa?

Lammasfarmi on mielenkiintoinen paikka, Gladys-rouva ystävällinen, mutta suuri ja jykevä hra Morgan, niin hän on suorastaan pelottava kauas kantavine äänineen. Pauli päästää Timin liian aikaisin irti, vaikka tietää että farmilla on seitsemän suurta lammaskoiraa ja siitä seuraa koiratappelu, jonka keskelle Pauli rohkeasti ryntää pelastaakseen rakkaan lemmikkinsä. Pauli ei uskalla jäädä enään farmille, hän päättää lähteä kotiin.

Kotiinlähdön alla Leo ja Dick tekevät retken korkeammalle vuoristoon farmin kesämajalle ja saavat loistoajatuksen. He muuttavat sinne, Siellä on säilykkeitä ja ainahan he voivat tulla alas, jos tarvitsevat jotain.

Niin seikkailu alkaa, sillä ylhäällä vuoristossa he tapaavat pienen karkailevan Aily-tytön pikku koirineen ja karitsoineen, näkevät outoja valoilmiöitä ja saavat kokea kummallisia tärinöitä. Ylhäällä suljetussa ja kielletyssä Old Towerissa on vanha nainen vankina ja hra Morgan kieltää lapsia sekaantumasta asiaan.

Mitä tekevät lapset? Pistävät pikku lusikkansa tietysti soppaan, josta leikki ei ole kaukana, vaan sauhu nousee ja nousee.

Kuvailun kauneus:

Vaikka Leo oli lopen väsynyt, sai herkullinen ruoka hänet tuntemaan itsensä nälkäiseksi. Hän hymyili ystävälliselle vanhalle  naiselle. Tämän hiukset loistivat kuin hopea, ja hänen vanhat hienopiirteiset kasvonsa olivat risteilevien ryppyjen ruuduttamat, mutta hänen silmänsä olivat terävät ja kirkkaat kuin mustarastaan.

Ruokavalikoimaa:

Leipää, voita, kotitekoista marmelaadia, valtava kannu kermamaitoa, kinkkua, munia, läskimakkaaraa, lihapiirakkaa ....

Tiede vastaan taikausko

---- he luulevat vuoressa olevan jotain magneettista ---- sillä kun posteljooni ajaa pyörällä mäkeä ylös, käy samalla tavalla. Pyörä tulee lyijynraskaaksi, niin raskaaksi, ettei sitä jaksa polkea eikä paljon taluttaakaan.

Siellä ei aura tahdo kyntää maata, lapio ei tahdo kaivaa, ja vastahakoinen on myös kuokka ja hanko.

Luonteista:

Pauli on pippurinen tuittupää, mutta tarvittaessa rohkea ja uskollinen, kuten Leon tunnustus ilmaisee:

- Mutta mikään pelkuri hän ei toden tota ole! En ikinä unohda, miten hän paineli noita raivostuneita hurttia vastaan! Minä itse pelkäsin paljon enemmän.

Edelleen Leo:

- No minä puolestani kaipaisin kyllä vähän seuraa, sanoi Leo.  - Viihtyisin täällä kyllä pari viikkoa mutta en kauempaa. Vain maalari tai runoilija tai lammaspaimen voisi kestää tätä aina ja aina.

Todellakin luovuus ja yksinäisyys kuulunevat yhteen, tai sitten ei, sillä onhan niitä, jotka maalaavat keskellä hälyä jossain Pariisin kaduilla tai siellä, missä näkymä saa hänen innoituksensa kukkaan.

Walesin kieli, laulava kieli,  Bach = herttainen, kultainen.

Visikko vuoristossa oli ihan viihdyttävä ja mielenkiintoinen. Jos kohta jokin olikin ennalta-arvattavaa, ei se tahtia haitannut. Viisikot ovat hyviä pääntyhjennyskirjoja olematta kuitenkaan sitli mitään "hyvää päivää kirvesvartta" -teoksia. Aina niistä saa jotain mielenvirkistystä.