Mary Gervaise
Miranda-veitikka
Otava, 1937
219 s.
"Noel, sinä saat nousta pöydästä! Noel oli hyvin kalpea, mutta ei liikahtanutkaan noustakseen eikä sanonut mitään. - Aiotko mennä? kysyi Brian tyynesti. Seurasi hiljaisuus. Sitten Noel, yhä edelleen vaiti, kääri huolelliseen tapaansa lautasliinansa kokoon, nousi ja lähti huoneesta. MIranda nousi myös. Hän oli raivoissaan Brianille, paljon vihaisempi kuin jos Brian olisi puhunut noin hänelle. Hän tunsi syvästi, miten Noelin neljätoistavuotiaan arvokkuutta oli loukattu. - Istu Miranda, sanoi Brian väsyneesti. -Ei, aion mennä! Panen vastalauseeni tätä julkista loukkausta vastaan, joka on kohdannut sisartani, selitti Miranda tehden suuremmoisen eleen ja vaelsi juhlallisesti ovelle Serge kintereillään. - MInä menen myös! Allan kieltäytyi lätyistä, joita hänen sielunsa ikävöi, ja seurasi lojaalina Mirandaa ja uskollista Sergeä. Brian ja Elisabet katsoivat huolestuneina toisiinsa ja rupesivat sitten nauramaan. - Pystymmekö koskaan kesyttämään heitä? ihmetteli Elisabet hullunkurisen epätoivoisena."
Miranda, Noel ja Allan ovat sisaruksia, kaksinkertaisesti orpoja, sillä kun heidän vanhempansa kuolivat, saivat he holhoojan, joka hänkin sitten kuoli. Kolmikko asuu vanhassa kartanomaisessa miljöössä villeinä ja vapaina, heidän ei ole tarvinnut käydä koulua, kylän vanha pappi on opettanut heitä, minkä on opettanut. Kunnes Puolikkaat saapuvat. Puolikkaiksi sisarukset kutsuvat Briania ja Elisabetia, jotka ovat heidän sisaruspuoliaan isän puolelta, siis sama isä, eri äiti. Brian on lääkäri ja Elisabet kirjailijatar.
Lapset eivät pidä lainkaan tilanteen muutoksesta ja käyvät hiljaista sisällissotaa muuttunutta tilannetta kohtaan. He pärjäisivät ilman holhoojiakin, ilmaisevat he mielipiteensä.
Brian ja Elisabet tarttuvat kuitenkin toimeen ja laittavat kohta Allanin poikien sisäoppilaitokseen ja Noelin toiseen sisäoppilaitokseen, MIranda saa jäädä kotiinsa, mutta hänetkin laitetaan paikalliseen tyttökouluun.
Kaikenlaista ehtii tapahtua ennenkö "sisällissota" päättyy ja kaikki saa onnellisen päätöksen aina vanhaa erakkoa myöten, jonka kirjoista Miranda pitää huolta henkensä kaupalla.
Miranda-veitikka on mukava pieni, vanhanajan tyttökertomus vapaa-ajan ja koulumaailmoineen. Mikä minua ihmetytti ja mietitytti oli englantilaiset nimet. Noel, eikö se ole pojan nimi? Onko Noel tyttö vai poika, tätä mietin, kun aloin lukea ja selvisihän se lopulta.
Mary Gervaise on ollut tuottelias kirjailija, ja olisikin mielenkiintoista tutustua hänen tuotantoonsa enemmänkin. sen verran paljon Miranda-veitikasta pidin. Harmi, että suomennettuja teoksia ei taida olla muita?
Kommentit