kulkurijaolkihattuinentytto-normal.jpg

D'Arcy Niland

Kulkuri ja olkihattuinen tyttö

WSOY, 1956

Alkuperäinen teos: The Shiralee

Suomentanut Maija-Liisa Virtanen

270 s.

 

"Oli kerran mies, jolla oli risti, ja hänen nimensä oli Macauley. Hän laski Australian jalkojensa alle, hän kertoi, sillä ainoalla tavalla, joka hänelle oli mahdollista. Hänen saappaansa keräsivät sen teiden pölyt, hän kahlasi sen virroissa. Kartan mustat ja punaiset viivat tunsivat hänet hyvin. Hän rakensi nuotionsa tuhansiin paikkoihin ja nukkui jokien partailla. Ruoho kasvoi ja peitti hänen jälkensä, mutta hän löysi ne jälleen.

Hänellä oli kaksi taakkaa...."

Näin alkaa D'Arcy Nilandin tarina kulkurista nimeltä Macauley ja hänen tyttärestään Busterista sekä Tämäkaikesta siitä, mitä on ollut ja mitä toivoo ja uneksii.

MacCauley on mies, joka ei viihdy kaupungeissa, hän ei voi "elää kopissa", niin kuin Tommy Gooianawa MacCauleyta luonnehtii.  Eräänä hullaantumisen hetkenä MaCauley kuitenkin menee naimisiin ja yrittää asettua aloilleen, syntyy lapsi, mutta mutta... Töitäkin olisi tehtävä.  Vaimo jää pitämään huushollia ja mies lähtee  vaeltamaan töiden perässä pistäytyäkseen aina välillä kotiin. Eräällä tällaisella pistäytymisellä mies tekee klassisen löydön - vaimolla on toinen mies ja 4-vuotias pikkutyttö nukkuu vuoteessaan aspiriinilla huumattuna.

Mitä tekee mies, ottaa lapsen ja lähtee.

Kulkuri ja olkihattuinen tyttö kertoo MacCauleyn vaelluksesta halki Australian takamaiden töitä etsien seuranaan 4-vuotias tyttö, mutta menneisyys ei  jätä häntä rauhaan. Kostonhimoinen vaimo seuraa perässä ja seuraukset ovat kohtalokkaat.

Olen lukenut tämän kirjan yhden kerran aiemminkin ja tykästyin. Paitsi, että Australia-teema on mielenkiintoinen, tässä viehättää kulkurimiehen ja pienen Buster-tyttösen vastakkainasettelu.

Kerronta on pohdiskelevaa, kuin kulkurin askeleet ja tuumailut vuorotellen ja polveillen eläväisesti dialogin kanssa. Kulkuri ja olkihattuinen tyttö on oikeastaan aika filosofinen kirja. Kirjassa on paljon arkea, mutta myös suuria tunteita.

Kulkuri ja olkihattuinen tyttö on siitä poikkeuksellinen kirja, että se kertoo isyydestä, mitä on olla isä?  Vaikka naiset ja erityisesti äiti, kuvataankin tässä kirjassa  vähemmän mairittelevasti  niin tämä kirja on kuitenkin kaikkea muuta kuin sovinistinen.  Itse olen monesti kysynyt kaiken feminismiajattelun vastanäkemyksenä, entä isän oikeudet? Lopulta ei olekaan kyse niinkään isän tai äidin oikeuksista, kuin lapsesta. Siitä, mitä on olla vastuussa jostakin ja myös siitä, kuka minä olen, mikä minä olen?

Kulkuri ja olkihattuinen tyttö on todellakin mielenkiintoinen pieni tarina, joka ei ehkä koreile sanoilla, mutta viiltää syvältä.

Kirjan tarina sijoittuu johonkin 1940-luvun tietämille. Tuolloin vielä oli kulkureita Suomessakin. Itse muistan vielä kuusikymmenluvultakin, kuin taloon saattoi pistäytyä kulkumies. Kulkureitten aika on ohitse, vai onko? Ehkä heitä jossain päin maailmaa tapaa.

Tämä kirja, kuten niin monet muutkin lukemani kirjat on kirpputoriostos, eikä siis todellakaan yhtään huonompi löytö. Tuosta postauskuvasta sen verran, että se on  leikattu kirjan suojapapereista (en muista, oliko se tuollaisenaan kirjan välissä vai leikkasinko itse talteen repeytyneistä suojapapereista). Joka tapauksessa kuva on aika kuvaava teokselle, paitsi että mollamaija tytön kädessä ei ole tarinan mukainen. Busterilla ei ollut mollamaijaa, hän ei huolinut sellaista, kun eräs kauppias hänelle sellaista tarjosi. Kun hän sai valita itse, hän valitsi olion, josta alkujaan piti tulla kirahvi, mutta oli muuttunut sittemmin kissaksi, mutta päätynyt viime hetkellä kameliksi. Tämä Busterin "sekasikiö" sai nimen Gooby ja oli tytölle erityisen tärkeä ja rakas.

----

Tällä kirjalla mukana Kengurun kyydissä.