renata-normal.jpg

Renata Calverley

Renatan sota

Gummerus, 2013

Alkuperäisteos: Let me tell you a story

358 s.

Renatan sota kuului niihin kirjoihin, joihin heräsi kiinnostus jonkun kirjablogin kautta. Kun tässä taannoin kävin kirjastossa huomasin tämän kirjan palautettujen hyllyssä ja lainasin samoin tein. Olen lukenut paljon kirjoja, jotka liittyvät aiheeseen juutalaisten vainot kansallissosialistisessa  Saksassa. Toiset ovat vaikuttavampia, kaikki eivät ole olleet niin kolahtavia, enkä tarkoita tällä, etteikö kyseinen asia sinänsä kolahda ja vaikuta vaan lukukokemusta sinänsä. Renatan sota on siitä poikkeuksellinen kirja tässä genressä, että sen näkökulma on lapsen.

Renata on 2-vuotias, kun sota alkaa. Hän ei ymmärrä, mitä pauke ulkona merkitsee, ajattelee vain, että ulkona on ilotulitus, eikä käsitä, miksi äiti ei halua hänen katsovan ulos nähdäkseen. Ajan kuluessa tulee paljon asioita, joita Renata ei voi ymmärtää. Miksi kysymyksiä alkaa pyöriä yhä enemmän pienessä mielessä. Et ole yksin, Renata, ei aikuinenkaan voi ymmärtää, miksi joku voi olla niin järjetön, niin täynnä vihaa, niin ylpeä ja kopea ylemmyydessään, niin täynnä vihaa ja sortoa ja vähän rakkautta lähimmäistään kohtaan.

Renata viedään äidin ja isoäidin kanssa gettoon, josta hän pääsee pakenemaan perheen entisen lastenhoitajan avulla. Renata siirtyy piilosta toiseen, kunnes hänet viedään  orpokotiin. Renata on vaaleahiuksinen, sinisilmäinen ja häntä ei ulkonäön perusteella tunnisteta juutalaiseksi. mikä osaltaan auttaa Renataa uudessa vaiheessaan.  Renata ei kuitenkaan aina ymmärrä, mitä sopii sanoa ja mistä on parempi vaieta.

Lopulta Renatan ottaa hoiviinsa hänen serkkunsa Frederika.

"Mutta mitä sinä oikein kerroit Kempfille, Frederika? Kerroitko, että olen juutalainen? - En tietenkään, kultaseni. Ei minulla ollut syytä kertoa hänelle mitään. - mutta Frederika, sanoin aivan hiljaa, jottei kukaan kuulisi keskusteluamme, etkö sinäkin ole juutalainen? Miksi sinun ei tarvitse piileskellä? Frederika kumartui lähemmäs ja kuiskasi korvaani: Se vaatii rohkeutta ja itseluottamusta."

Rohkeutta ja itseluottamusta, niinpä niin. Siinä oli tämän kirjan väkevimmät sanat, jotka kolahtivat minuun.

Frederika vie Renatan asumaan tämän Zuzia-tädin ja Julek-sedän luo, jotka ovat myös ottaneet "uuden henkilöllisyyden". Renata on kokenut monta koleankalseaa vaihetta, nyt hänen elämänsä hieman helpottuu. Alakerrassa on kirjasto, josta Renata lainaa kolme kirjaa viikossa ja kirjastonhoitaja lopulta alkaa varoitella Zuzia-tätiä siitä, millaisia kirjoja noin pieni tyttö lopulta voi lukea.

Kun sota lopulta on ohi saapuu viesti: Renatan isä on elossa, hän on Englannissa, skotlantilaisessa sairaalassa lääkärinä ja haluaa Renatan luokseen.

Renatan sota oli mielenkiintoinen kirja. Sen autenttisuutta lisäsi mustavalkoiset perhekuvat. Tarina oli aito ja helppolukuinen. Koska näkökulma oli lapsen, kirjassa ei pröystäilty kuolemalla ja kauhulla, jos kohta nekin välittyivät.

Koska kirja on kirjoitettu aikuisena ja kaunokirjalliseen muotoon, se tuo kerrontaan "ei niin historiallisen" aspektin ja saattaa tuoda uskottavuuskriisin. Voiko tällaista muistaa, mitä voi muistaa, tunnelmia, ajatuksia, jääkö päällimmäiseksi ne hyvät asiat vai kauhu ja pelko ja tuska?  Renatan sota tuo uudenlaisen näkökulman aiheeseen, jota ei saa unohtaa ja joka ei saa enää koskaan toistua.

---

Kirjassa oli myös viittauksia muihin kirjoihin, sillä opittuaan lukemaan Renatan mielen täytti tarinat. Ne toivat lohtua ja olivat pakopaikka, johon saattoi lennähtää arjen vaikeita asioita (orpokodissa ollessaan hän kuvitteli itsenä Oliver Tvistiksi). Arthur Ramsomen Pääskyjä ja Amatsoneja on kirja, jonka olen lukenut ja josta pidin paljon. Renatan sota -kirja toi esiin tiedon, että kyseessä olisi sarja kirjoja. Mitä mitä! Onko näitä enemmänkin. Pääskylaakso (muistaakseni nimi oli tämä) mainitaan. Nyt ei auta, kuin ruveta hieman tutkailemaan asiaa.

---

Kirjallinen maailmanvalloitus: Puola