John Boyne
Tarkoin vartioitu talo
Bazar, 2012
446 s
Alkuperäinen teos: The house for Special Purpose
suomentanut Laura Beck
"Nähdään, isoisä" hän sanoo, suutelee poskeani, halaa minua ja vetäytyy sitten pois ennen kuin ehdin nähdä murheen hänen kasvoillaan. Katselen miten hän harppoo portaat ylös kadulle oilla pitkillä, lihaksikkaia jaloilla, jotka voivat viedä hänet minnen hän vain haluaa. Ollapa uudestaan noin nuori. Minä katson ja hämmästelen miten hän aina onnistuu lähtemään juuri silloin kun bussi on tulossa, niin kuin hän kieltäytyisi tuhlaamasta hetkeäkään elämässään kadunkulmissa odottamiseen. Hän hyppää bussin takaosaan ja kohottaa minulle kättään, koko Venäjänmaan kruunaamaton tsaari vilkuttaa isoisälleen lontoolaisen bussin takaosasta sen kiihdyttäessä vauhtiaan ja konduktoorin lähestyessä häntä. Se saa minut nauramaan. MInä suljen oven takanani ja istuudun pohtimaan asiaa, ja aivan totta, se on minusta niin hauskaa että nauran kunnes itken. Ja kun kyyneleet tulevat, minä ajattelen Ahaa... Siis tällaista on olla yksin.
Tarkoin varitoitu talo on mielenkiintoinen kirja. Lukukokemukseni oli erittäin antoisa, pitkään aikaan en ollut lukenut mitään näin mielenkiintoista, uteliaisuutta herättävää ja vaikuttavaa teosta nykykirjallisuuden saralta. Boynen tapa kuljettaa tarinaa on tosin aika erikoinen. Kirjassa poukkoillaan ajallisesti vuosikymmeneltä toiselle, kuitenkin ajanvirta soljuu eteenpäin loogisesti kohden loppuaan. Tarkoin vartioitu talon rakenne on mielenkiintoinen kuin Kalliovuoret eri kerrostumineen. Kirjailija kuljettaa lukijaansa milloin Lontoon kaduilla, milloin pienessä venäläisessä maalaiskylässä, Suomen suurtorilla, Pariisin muistoissa, Talvipalatsin hulppeilla käytävillä, Siperian metsissä, ihmismielen syvyyksissä.
Tarinan keskiössä on Georgi Danilovits Jatsmenev joka kertoo elämänsä tarinaa. Ei, ei oikeastaan kerro vaan muistelee. On eri asia kertoa, lukea tarinaa toiselle kuin muistella, pyöritellä asioita mielessään. Georgilla on puoliso, Zoja. Zojalla on pitkälle edennyt syöpä ja hän ei halua siihen hoitoja. Georgi ja Zoja elävät Lontoossa. Georgi on toiminut koko Lontoon aikansa kirjastonhoitajana British Libraryssä.
Jos tarinan juoni olisi tämä, se olisi aika tylsä, mutta Boyne on ovela. Pääsin kirjan puoliväliin ennen kuin aloin solmia langanpäitä yhteen ja aavistella jotain. Kyse on enemmästä kuin vanhenevasta pariskunnasta, joista toinen on kuolemansairas. Kyse on salaisuudesta, josta tietävät vain Georgi ja Zoja.
Boynen teos Tarkoin vartioitu talo perustuu urbaaniin legendaan Venäjän tsaariperheen kohtaloissa. Saattoiko joku pelastua tuosta verilöylystä?
Boynen teos on suurimmaksi osaksi hyvin kulkevaa, jännitteitä ylläpitävää ja lukijansa tarinaan mukaan tempaavaa, se ei jätä kylmäksi. . En kuvaisi teosta kuitenkaan lämminhenkiseksi. Teos on yhdistelmä rakkausromaania, historiaa ja dekkaria, joka riipii sielua.
Virheellisyyksiä:
Yhtenäisen tarinan aikaansaaminen ei ole yksinkertaista. Boyne on onnistunut aika hyvin. Muutaman virheellisyys kirjassa kuitenkin iskeytyi tajuntaan.
- Georgilla ja Zojalla oli tytär, Arina. Arinalla poika Michael. Arina kuoli nuorena auto-onnettomuudessa. Jossain vaiheessa puhutaan kuitenkin pojanpojasta, pitäisi siis olla tyttärenpoika.
- eräästä kirjan henkilöstä puhutaan välillä tummahiuksisena ja sitten jonkin ajan kuluttua vaaleahiuksisena. Kuitenkaan missään ei mainita, että hän olisi värjännyt hiuksensa tai naamioitunut
Voihan olla, että kyse on suomentajan kämmistä, mene tiedä, eikä ne nyt suuria ole suurempaa kokonaisuutta ajatellen, vaan ovatpa kuitenkin.
Teos sai minut myös googlaamaan ja hakemaan hieman lisätietoa. Saattoiko olla totta, että giljotiini oli käytössä vielä 1900-luvulla? Milloin Ranskassa luovuttiin kuolemantuomiosta? Puistattaa ihan, että niinkin myöhään kuin 1977 olisi teloitettu henkilö tällä härvelillä.
Rakkausteemastaan huolimatta Tarkoin vartioitu talo ei siis todellakaan ollut mikään "ruusuinen tarina".
Muutama mainio lainaus:
"Pitkä ja onnellinen yhteiselo ei vaadi jatkuvaa rupattelua"
"Te saatte siunaukseni. Ja jos siitä on mihinkään, toivon että se tuo teille rauhaa."
---
Tarkoin vartioidun talon on lukenut myös Lumiomena, joka on löytänyt kerronnalle hienon ilmauksen, aikaspiraali., ja Norkku, jonka mielestä Tarina kansien välissä on sekä kaunis että kamala. Sara (ps. rakastan kirjoja) piti kirjasta ja suosittelee sitä Romanoveista kiinnostuneille, joskaan ei pitänyt Suomi-kuvauksia aitoina. Minulta, täytyy sanoa, ne meni ihan ohitse.
Olen samaa mieltä. Tarina on sekä kaunis että kamala. En ole koskaan voinut ymmärtää sitä poliittista päätöstä, jonka englannin kuningas teki, kun ei myöntänyt turvapaikkaa tsaari NIkolai II:lle, omalle sukulaiselleen. Toisaalta, mitähän olisin tehnyt itse vastaavassa asemassa? Olisiko turvapaikan myöntäminen auttanut? Olisiko keisariperhe päästetty maasta? Historiaa ei voi muuttaa, joskus sitä vain toivoo, että se joissain tapauksissa olisi hieman toisenlainen.
--- --- ---
Tällä mukana Kiinteistö-haasteessa. Tarkoin vartioidussa talossa on useampikin tärkeä miljöö-rakennus.
Kirjallinen maailmanvalloitus Irlanti, sillä kirjailija on irlantilainen
Kommentit