Helga Nuorpuu
Tyttö veitikka
Ruusulan tyttöjen uusia vaiheita
Gummerus 1945
2. painos
152 s.

Tyttö veitikka kertoo Pirkon ja Pirkon toverien elämästä Ruusula-nimisessä koululaisten täysihoitolassa. Eletään jolloinkin 1920-luvun vaiheilla, jossain pienessä koulukapungissa, jossa kuitenkin on  erikseen tyttökoulu Tytylä ja poikalyseo Herrala. Näiden lisäksi on 6-luokkainen ruotsalainen tyttökoulu, josta nyt ei kuitenkaan enempiä puhuta.

Pirkko on tyttökoulun seitsemännellä luokalla.

Tyttö vetiikka kertoo yhden vuoden tapahtumista.

"Kuulkaahan tytöt, onko teidän mielestänne tytön, joka aikoo lähtee pakanapoikia opettamaan, tarpeellista tietää, että katkaistun kartion kuutiosisältö saadaan samalla tavalla kuink katkaistun pyramiidin?

Pirkon kysymys herättää vastakysymyksen. "Miksi sinun on sitten sellaista selostettava?". Ja näin, Pirkko, uusin tulokas Ruusulassa saa tehdä selvää toiveistaan ja unelmistaan lähteä lähetystyöhön Ambomaalle.

Vuoden mittaan ehtii tapahtua kaikenlaista, milloin kerätään rahaa koulun uuteen kirjastoon, milloin pidetään lakkoa poikien kanssa kuljeskelusta. Milloin iloitaan, milloin surraan.

Nuorpuun teksti on sujuvaa eikä onneksi kovin vanhahtavaa.Tosin sitä on tietysti luettava ajankohtasilmälasien lävitse. Pari  kirjoitus/painovirhettä löysin: Nurkkaudessa ja unelmovia. Muutoin lauseet ovat selkeitä ja dialogit pääsääntöisesti luontevan oloisia.

Muutama tyylillisesti eroittuva sanakukkanen muuten kevyestä tekstistä löytyi:
Kuoleman viileä siipi ja kalman syleily. Tämä Ruusulan isoisän kuolemasta kertova luku onkin kirjan koskettavimpia tuokiokuvia.

Matematiikka on matematiikkaa varmaan nykynuorillekin eikä Pirkon toteamus kartioiden tilavuuksista ole outoa, mutta mitä se jomma on? Siitä en ole oikein päässyt selville. Ei sillä, kyllä Pirkon matemaattiset pohdinnat laittoivat minunkin pääni sekaisin.

Myös koulumaailma on muuttunut sitten Ruusulan aikojen. Enää tytöt ja pojat eivät käy koulua erikseen, eikä enää tarvitse pyrkiä kansakoulusta oppikouluun saadakseen lisää sivistystä, eikä enää ole Ruusulan kaltaisia koululaisten täysihoitoloitakaan, vaikka ei ne taitaisi olla yhtään pahitteeksi niille, jotka joutuvat etsimään asuntoa jatko-opintojen alkaessa.

Tyttö veitikka on tyypillinen tyttökirja, koululaiskertomus. Siinä on kuitenkin myös yhteiskunnallista otetta suomalaisuusaatteineen, mikä on varmaankin ollut erityisesti tapetilla silloin, kun kirja on ensimmäisen kerran julkaistu. Pirkonkin nimi Kotkanpää on suomennettu Falkenbergista. Seikka, mitä eräs ruotsalaisrouva kovasti paheksuu.

"Niin kaunis nimi. Ompa todella sääli, kun sellainen nimi on suomennettu."

Ajankuva koululaisten iloine ja suruineen, haaveineen on rakennettu hyvin ja eläväksi. Mitä kuitenkin mietin, oli se, että kovasti oli tyttöjen tietämys Afrikan oloista vähäinen, kun ajattelivat, että Afrikassa olisi tiikereitä. Tosin, sinänsähän tämä pieni detalji lisää henkilöhahmojen uskottavuutta, vai lisääkö. Tietääkö nykyiset lukion tokaluokkalaiset, missä tiikerit elävät ja millaiset on olot Afrikassa. Kyllä luulisi, onhan tietämys sitten 1920-luvun valtavasti lisääntynyt. Toisaalta puhutaan siitä, että nykylapset eivät tietäisi edes sitä, mistä maito tulee tai eivät erota harakkaa variksesta.

Hengelliset ja moraaliset arvot ovat tärkeällä sijalla Tyttö veitikan elämässä.  Kirja ei kuitenkaan ole moralisoiva ja sormella osoitteleva, joskin jotkut Ros-Marin neuvot hieman töksähtävätkin korvaan. Tarkoitan, että ne olisivat voineet olla luontevampiakin, ei kuin kirjasta luettuja.

Lukemani kirja on sodan jälkeen julkaistu. Paperia oli varmaankin vaikea saada ja kirjan paperi onkin karheaa ,kellertävää makulatuuripaperia, paperikantinen nidos.  Kansikuvan tekijästä ei ole mainintaa, mutta voisi se ehkä olla Eeli Jaatinen signeerauksesta päätellen, en nyt mene kuitenkaan varmaksi sanomaan.

Ruusulan tytöistä olen kuullut ja heistä on blogistaniassakin kirjoitettu, tämä oli minulle kuitenkin ensi tutustuminen tyttöihin. Pidin kirjasta paljon ja lukuvuoroaan odottaakin Ruusulan tytöt II, joka sisältää jatkoa Pirkon vaiheisiin. Ruusulan tyttöjen ensimmäinen osa Anjan onni lienee hankittava, jotta kokonaisuudesta saisi täydellisemmän kuvan.

----
Tällä postauksella mukaan Sinisen linnan kirjaston Tuntemattomat tyttökirjat -haasteeseen.