IMAGE0077.jpg

Louisa May Alcott

Spinning-Wheel Stories

Wildside Press, MMIV

304 s.



Olen aiemmin kirjoittanut kirpparilta löytämästäni Lasten joulukirjasta ja siinä olevasta L.M. Alcotin novellista Isoädin kertomus.

Isoäidin kertomus on tarina, joka aloittaa tämän kahdentoista novellin tarinan. Novelleja liittää yhteen kehyskertomus. Joukko lapsia (serkuksia, sisaruksia?) on kokoontunut joulunviettoon suureen taloon ja joutuvat olemaan sisätiloissa, koska ulkona myrskyää. Yksi lapsista löytää ullakolta mielenkiintoiset vanhat vaatteet ja vanhan rukin. Minnie haluaa oppia kehräämään ja haluaa että rukki viedään alas, niin isoäiti voi opettaa häntä. Rukissa on nimikirjaimet ERM ja JMS. Isoäiti kertoo näihin kirjaimiin liittyen oman nuoruutensa tarinan.


isoaidintarina.jpg

kuva Lasten Joulukirjassa julkaistusta suomalaisesta versiosta.

Isoäidin kertomuksen päättyessä lapset haluavat kuulla lisää tarinoita ja niitä heille lukee täti Nell (Ellinor). Kehyskertomuksen tapaan novellien välissä on pieni vuoropuhelu lasten ja tädin välillä, paitsi parissa loppupuolen tarinassa, jotka seuraavat toisiaan ilman selitteitä (mitä hieman ihmettelin).

Novellit ovat niin romantiikkaa kuin seikkailua, arjen sattumuksia tai elämään opettelua. Tarinoissa on Yhdysvaltain eränkävijähenkeä, ranskan aateliselämää giljotiinin varjossa, tyttökouluelämää kauneusihanteineen ja kotoista ruoanlaittokurssia.

Isoäidin tarinan ohella pidin erittäin paljon novellista Onawandah, joka kertoi pienestä rohkeasta intiaanipojasta. Onawandah saapuu uupuneena ja nälkiintyneenä erään leskipapin ovelle. Leskipappi, jolla on kaksi lasta ottaa pojan hoitoonsa ja hänestä tulee lasten hyvä ystävä. Papin kotiapulainen puolestaan ei pidä tästä ja katsoo karsaasti "villiä poikaa". Kun pappi sitten joutuu lähtemään matkoille sattuu niin, että sotapolulla oleva intiaanijoukko hyökkää kylään, polttaa asumukset ja ryöstää papin lapset on kotiapulainen varma, että Onawandah on syyllinen. Onawandah on ollut metsällä ja kun hän tulee "kotiin" saa hän syytökset päälleen. Onawandah vannoo kotiin palanneelle papille, että hän ei ole valehtelija eikä syyllinen tapaukseen. Todistaakseen tämän, hän etsisi lapset ja toisi heidät takaisin.

Onawandahin tarina on hyvin koskettava.

Alcotin tapaan tarinoissa piilee "jotain opettavaista". Toisissa selvemmin, toisissa piilevämmin. Kuten kehyskertomukset täti Elinor nauraen sanookin: Pistin sisään moraalia, kuten piilotamme pillerit vanukkaaseen  Toivon, että ette kokeneet sitä liian vaikeaksi niellä. (vapaa käännös).

Näin en minä ainakaan kokenut ja voin lämpimästi suositella tutustumista tähän teokseen. Toivoisin jopa, että joku suomentaisi kaikki nämä kertomukset, hullumpiakin tarinoita on maailmaan suollettu.

Mielenkiintoinen näkökohta tyttöjen ja poikien juoksutyyliin:

Siellä hän on! Tytöt, hän juoksee! Itseasiassa ravaa ylös avenueta - ei niin kuin kanat, vaan kuin pojat - kyynärpää alhaalla ja pää ylhäällä (vapaasti käännetty).

Tämä jotenkin kolahti lukiessa kun tyttöjä yleensä verrataan kanoiksi (ainakin entisaikaan), että todellako tyttöjen juoksutyyli olisi sitten kanojen juoksuun verrattavaa? Todellakin pisti mietteliääksi tämä lausahdus. Tässä tyttöjen sisäoppilaitokseen sijoittuvassa novellissa oli muutakin mielenkiintoista - nimittäin unissakävelyä.

---

Novellit ovat ilmestyneet alkujaan 1884 ja ne löytyvät projekti Gutenberigsta. Itse ostin tämän teoksen nettikaupasta.

....

J.K. Pistän Lasten joulukirjan arvontaan, koska minulla on nyt tarina alkuperäisenä.