Borowski: Tadeusz
Kotimme Auschwitz!
LIKE, 2006
192 s.

Toimittanut ja puolan kielestä suomentanut Martti Puukko


Kävelen valtavassa linnoituksessa, käytävien verkostossa ja muurien varjossa. Sieltä täällä kivimuurissa on aukkoja, eräänlaisia ikkunoita. Ikkunoiden takaa minua tuijottavat jähmettyneet silmät.  Kylmät väristykset käyvät lävitseni. Herään!

Tämä on kuvaus unesta, jonka näin sinä yönä, kun iltalukemisena olin aloittanut Tadeusz Borowskin kirjan Kotimme Auschwitz. Ei ehkä parasta iltalukemista, hyvää lukemista, no jaa, riippuu katsantokannasta. Tieto lisää tuskaa, niin tämäkin kirja, ainakin herkille lukijoille. Toisaalta se on hyvä, jos tuntee tuskaa. Ehkä silloin ei ole vaarassa joutua siihen eläimellisyyden (anteeksi eläinkunta) tilaan, jossa kirjan maailmassa eletään.

Tadeusz Borowski oli nuori puolalainen kirjailija. Hän ei ollut juutalainen, hänet vangittiin maanalaisen toiminnan vuoksi.

Kotimme Auschwitz ei ole muistelmateos sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on kokoelma tilannekuvia tunteista ja kokemuksista yhdellä toisen maailmansodan aikaisista keskitysleireistä. Voisi sanoa, että se on myös eräänlainen itsetilitys.

Borowski selvisi keskitysleiriltä elävänä, mutta selvisikö hän vammoitta. Ei! Borowski päätti elämänsä oman käden kautta jättäen jälkeensä puolison ja 4-päivän ikäisen lapsen. Miksi! Luulen, että hän ei vain enää jaksanut uskoa parempaan ihmiskuntaan.

Tämän kirjan luettuaan on vaikea uskoa ihmisen hyvyyteen. Selvitäkseen lukemastaan on pakko uskoa parempaan, uskottava että raunioistakin voi nousta jotain kaunista, että elämä itsessään on arvo, johon täytyy uskaltautua, jonka eteen täytyy nähdä vaivaa jopa kärsimiseen asti.

----
Borowskin kirjasta on blogannut myös Hemuli ja  Lukulasi,



Tällä postauksella otan osaa Ikkunat auki Eurooppaan haasteeseen.