Monica Dickens
Meidän joukon majatalo
Otava, 1972
Alkuperäisteos: The house at World's End
Suomentanut Pirkko Talvinen-Jaatinen
199 s,
Heitä oli niin monta, ei vain Tom, Carrie, Em ja Michael Fielding, lisänä joukko eläimiä, isä ties missä maailmanympäripurjehduksella, äiti sairaalassa selkä katkenneena, kun oli ensin pelastanut Michaelin palavasta asunnosta, joka nyt savusi hiiltyneenä, lapset perunanapellon mudassa seisoen ja katsellen ja kyläläisten miettiessä, mitä heille pitäisi tehdä.
Niin, mitä tehdä neljälle kummalliselle lapselle eläimineen? Sitä miettivät myös Rudolf-setä puolisonsa Valentinan kanssa, jotka olivat ainoat sukulaiset lähimain.
Ratkaisuksi muodostuu Maailman Loppu. Vanha kivitalo, jonka Rudolf saa asiakkaaltaan (Rudolf on rikas tehtaspomo), kun tämä ei pysty maksamaan laskuaan.
"Kivitalo, jonka tiilikatto oli keskeltä painunut notkolle ja noussut reunoista. Talo oli hyvin räsistynyt; seinissä oli kosteita vihertäviä läiskiä, ikkunoista oli osa särkynyt, ja savupiipuista lenteli naakkoja. Ovelle vei laakeista jättimäisistä myllynkivistä tehty polku, jonka rikkaruohot olivat miltei kuroneet umpeen, ja porasaskelmana oli puolikas myllynkiveä. Seinustalla notkui kaksi puolilahoa penkkiä, joilla vanhat miehet varmaankin olivat aikoinaan istuksineet olutmuki kourassa, ja vanha majatalon kilpi josta maali jo oli karissut riippui vielä paikallaan kuhmuisena, kitisten kettingeissään."
Rudolf vie lapset ja Valentinan retkelle Maailman Loppuun ja lapsissa syntyy idea. Idea, jonka Em kauppaa kuin liikemies liikemiehelle, eli Rudolf-sedälle. Lapset muuttavat eläimineen Maailman Loppuun ja Rudolf-setä antaa heille määrärahan talouteen. Lapset, erityisesti hevosista unelmoivan Carrie, saavat ystäväksi naapurin meijeritilallisen hra Mossmanin, josta Michaelin suussa tulee Mismo (MIchael on luki-häiriöinen) ja Mismoksi hän jää. Lisäksi Carrie tutustuu Lesteriin, poikaan, joka uskoo olleensa entisessä elämässään elefantti. Uskooko hän näin tosissaan vai onko hän vain Suurten tarinankertojain sukua, jää lukijan päätettäväksi).
Lapset kunnostavat taloa ja alkavat viihtyä (ensi pelästyksen liikkuvista portaista mentyä Mismon selityksen myötä pois). Carrie pelastaa Lesterin ja Michaelin avulla kaltoinkohdellun hevosen, Johnin, tallista löytyy perinjuurin laiha koira Perpetua ja pian talo on täynnä, ei vain lapsia vaan myös eläimiä, joiden ruokintaan suurin osa Rudolf-sedän lähettämistä ja Tomin eläinlääkärinapulaisena tienaamista talousrahoista kuluukin.
Paitsi rahoja, huolta aiheutuu myös koulusta. Michael, joka "osaa kyllä lukea ja kirjoittaa, mutta tekee sen erilailla" joutuu silmäkkäin luokanopettajansa Luumun (Loomis) kanssa. Tämä alkaa järjestää Maailman Loppuun sosiaalitädin käyntiä, sillä eihän nuo lapsipolot siellä varmaankaan omin päin pärjää, heidän täytyy järjestää asiat.
Meidän joukon majatalo on tarina epätavallisen perheen epätavallisista lapsista. Kirja on hyvin 70-lukulainen irrationaalisuudessaan ja yhteiskunnallisessa kritiikissään.
Monica Dickens on Charles Dickensin lapsenlapsenlapsi, ja Meidän joukon tarinassa onkin aistittavissa sitä samaa satiirin ja ironian tajua ja taitoa mikä Charles Dickensillä oli. Meidän joukon majatalo jatko-osineen on paitsi riemastuttavaa, myös herättävää kerrontaa. En muista, että 70-luvulla olisi juurikaan puhuttu lukihäiriöistä, tämän vaikutuksista koulumenestykseen ja vaikuttamisesta elämään on alettu puhua vasta viime vuosina. Meidän joukon majatalo -kirjastakaan ei löydy sanaa LUKI-häiriö.
Meidän joukko ei ole pullamössöporukkaa, he ovat aikaansaavia, elämässä selviäviä nuoria, joskaan en menisi ihan kaikkia heidän tekojaan sellaisinaan allekirjoittamaan. Esimerkiksi Carrien ja Lesterin tempaus kaltoinkohdellun hevosen suhteen on suoranainen hevosvarkaus. Lienevätköhän niin sanotut kettutytöt joskus muinoin lukeneet Meidän joukon majatalo -sarjaa? Jollain tasolla Meidän joukon majatalo on vallankumouksellinen kirja, en kuitenkaan pidä tätä ihan kansalaistottelemattomien oppikirjanakaan.
Rakkaus eläimiin onkin tämä teoksen yksi tärkeä teema ja kyllä tässä kulkee punaisena lankana rehellisyyskin, mikä ilmenee siinä Carrien itsepohdinnassa viedäkö John estekilpailuihin vai ei, jotta voittaisi kymmenen puntaa, joilla voisi sitten ostaa lemmikkieläinkaupasta apinan, jotta tämä ei joutuisi posetiivarin käsiin.
----
Tällä mukana Kiinteistöhaasteessa.
Kommentit