Agatha Christie

Kohtalon portti

WSOY 1983

Englanninkielinen alkuteos: Postern of Fate

 

Tommy ja Tuppence ovat tyystin jääneet Agatha Christien tunnetumpien salapoliisien Hercule Poirotin ja Miss Marplen varjoon, ikävä kyllä, sillä he ovat kyllä tutustumisen arvoinen pari seikkailuineen.

Kohtalon portissa Tommy ja Tuppence ovat asettuneet pieneen maalaiskylään viettämään vanhuuden päiviään, vaan annas olla, seikkailu kolkuttelee jo oven takana, tai paremminkin kirjan lehdillä.

Kohtalon portti on kiinnostava kirja, ei vain seikkailuna, vaan siksi, että se alkaa niin mielenkiintoisella luvulla, joka on täynnään kirjan nimiä, toinen toistaan mielenkiintoisempia, jotka saavat miettimään, onko niitä suomennettu? Oovatko ne ihan oikeitä kirjallisuusviitteitä? No, Liisa ihmemaassa ainakin, ja Nalle Puh ovat ihan oikeita olemassa olevia kirjoja, miksi ei sitten Käkikello ja Neljän tuulen talokin! Mistähän nämä kaikki löytäisi?

Ihanhan tässä lukiessa  tulee nälkä näihin kirjoihin.  Tuppencellakin tuntuu olevan samainen nälkä. Hän penkoo ja järjestelee kirjahyllyään, kunnes tekee yllättävän löydön. Pieniä merkintöjä on tehty Robert Lous Stevensonin Musta Nuoli -kirjan joidenkin sanojen alle  Ja mitä näistä merkinnöistä muodostuu: salaperäinen viesti kaukaa menneisyydestä: "Mary Jordan ei kuollut luonnollisesti",  ja niin sitä ollaan keskellä mysteeriä.

Kirja on kaiken kaikkinensa viihdyttävää, kepeää kesäluettavaa, eikä vain kesä, vaan talvi-iltojenkin, mutta niitä ei näin kesähelteellä viitsi ajatella. Olen lukenut kirjan aiemminkin, kuten niin monet muutkin Christien kirjat, mutta yhä vain Tommy ja Tuppence jaksavat innostaa. Olisipa näitä vain enemmänkin.