Charles Dickens
Englantilainen kirjailija
1812-1870
---
Kaksi kaupunkia
A tale of two cities
Suomentanut Helka Varho
WSOY, 1945
347 s.
Jos minun pitäisi nimetä joku kirjallisuuden hahmo, joka ansaitsisi tulla mainituksi sankarina, nimeäisin Sydney Cartonin. Ei varmaankaan mikään muu kirjallisuuden hahmo ole tehnyt minuun niin suurta ja lähtemätöntä vaikutusta kuin tämä elämässään haaksirikkoon joutunut miesparka, jolla kuitenkin oli sydäntä enemmän kuin monella muulla.
Kaksi kaupukia on Dickensin tuotannosta minulle se ehdoton ykkönen. Kirja ei ole kauneudella pilattu, se on täynnä raakuutta, elämän varjoja ja illjettävyyksiä ja silti se on kauneimpia ja koskettavimpia kertomuksia, mitä olen lukenut ja kenties tulen lukemaan. Dickensin kertojanlahjat ovat eittämättömän vakuuttavat. Hän kuvailee, jaarittelee, käy vuoropuhelua, muuttaa näkökulmaa, luo mielikuvia, herättää aistit, räjäyttää tajunnan. Dickens ei kerro vain tarinoita, hän herättelee ajatelemaan. Hänen kerrontansa on täynnä erilaisia tehokeinoja, kuten hyperbolaa:
" Sydney Carton, laiskin ja vähimmin toiveita herättävä mies, oli Stryverin paras liittolainen. Siinä, mitä nämä kaksi kulauttivat alas kurkustaan nuutin ja mikkelinpäivän välisenä aikana, olisi voinut uida vaikka sotalaiva."
Paikka paikoin tekstissä vilahtelee myös Dickensille ominaista ironiaa ja enemmän tai vähemmän näkyvää yhteiskuntakritiikkiä.
Tarinasta lyhyesti.
Eletään 1700-luvun jälkipuoliskolla Ranskaa hallitsee Ludvig XVI ja Marie Antoinette, vallankumouksen rummut pärisevät. Tarina saa alkunsa siitä, kun Telsonin pankin virkamies lähtee noutamaan Pariisin ST.Antoinen kaupunginosasta vanhaa Bastiljin vankia tri Manettea. Manettella on tytär Lucie, joka on elänyt Lontoossa hoitajansa neiti Prossin kanssa ja herra Lorryn holhouksessa, sillä hänen äitinsä on kuollut.
Kuluu jokunen vuosi. Manettet ovat asettuneet Lontooseen ja joutuvat todistajiksi oikeudenkäyntiin, jossa syytetään vakoilusta Charles Darnay -nimistä nuorta miestä. Darnayn pelastaa asianajajan apulainen, Darnayn kaksoisolento Sydney Carton.
Lucie Manette ja Charles Darnay rakastuvat. Lucieen rakastuu myös Sydney, joka kuitenkin ymmärtää suhteen mahdottomuuden.
Nuoren parin Lucien ja Charlesin elämä hakeutuu onnellisiin uomiinsa, mutta voiko onni kestää? Darnayn ja Manetten kohtalot kytkeytyvät toisiinsa tavalla, jolta ei voi välttyä. Lontoon Sohon ja Pariisin ST.Antoinen kaupunginosien elämät solahtavat yhteen kuin joen virta meren aaltoihin.
Henkilöistä:
Dickensin henkilöhahmot on moninaiset ja mielenkiintoiset. Hän kuljettaa pää- ja sivuhenkilöitään tavalla, jota ei voi kuin ihmetellä, Kun miettii, kuinka tämäkin nyt kuuluu asiaan ja kokonaisuuteen, huomaa kirjan luettuaan, että kaikki palat ovat loksahtaneet paikalleen ja kuvio on selkeääkin selkeämpi. Tässä muutamia luonnehdintoja.
Lucie, enkeli, kaunis, hyväsydäminen,kodin aurinko
Tri Manette, paljon kärsinyt, viisas vanhus, jonka hahmossa tulee traagisella tavalla esille ihmismielen vahvuus ja hauraus.
Charles Darnay alias Markiisi Evremonde jää hieman taka-alalle, ei kasva yhtä suureksi hahmoksi kuin eräät toiset, vaikka ei vähempiarvoinen.
Hra Defarge, tri Manetten entinen palvelija, St.Antoinen viinikaupan omistaja, vallankumouksen lapsi, mutta on valitettavan paljon vaimonsa tossun alla
Rva Defarge, Koston enkeli, julma vallankumousnainen, jolla ei ole sydäntä
Neiti Pross, punatukkainen, väkivahva tehopakkaus, henkilögallerian raikas väriläiskä
Ja palatakseni alkuun, Sydney Carton, tuo laiskin ja vähimmin toiveita herättävä mies, joka kyllä on lukenut ja oppinut, mutta joka ei ole saanut elämässään juuri mitään aikaiseksi, kunhan vain antanut päivien kulkea ja viinan virrata - on sankari sanan täydessä merkityksessä. Sankari, joksi hänet ylentää epäitsekäs, uhrautuva rakkaus.
Teema:
Kaksi kaupunkia on vahvasti kristillisen sanoman sisältävä kirja. Sitä voisi allegorisesti luonnehtia jopa evankeliumiksi. Vahvana teemana kirjassa tulee esille myös koston mielettömyys. Ei kai ole sattumaa, että yksi kirjan henkilöistä onkin nimetty Kostoksi.
---
Kirjan loppulause on ainakin yhtä vahva, kuin aloitus:
"Mitä nyt teen, on monin verroin parempaa, kuin koskaan olen tehnyt. Lepo, johon käyn, on monin verroin suloisempaa, kuin milloinkaan olen kokenut "
--- --- ---
Tällä kirjalla mukana 1800-luvun kirjat -haasteessa.
--- ---- ----
Kaksi kaupunkia teoksen on lukenut myös Anna mIkä-mikä maasta, jonka mielestä teos on vaikuttavin kirja, jonka hän on lukenut sekä Raisa, Kirjaurakkansa takaa, joka on huomannut saman kuin minäkin, kohtauksista, jotka eivät tunnu kuuluvan yhteen, mutta loksahtavat sitten kohilleen.
Kommentit