bim-normal.jpg

Gavril Trojepolski

Bim mustakorva

Suuri Suomalainen Kirjakerho, WSOY graafiset laitokset, 1978

250 s.

"Valeriaana otti omansa. Tambovskin seudulla sitä nimitetään virmajuureksi. Millään seudulla eikä missään läänissä terveet koirat eivät ole syöneet eivätkä syö virmajuurta, korkeintaan hierovat kuonoaan sitä vasten. Mutta sairaat syövät. Tässä suhteessa Bim ei ollut muita koiria huonompi, vaikka olikin älypää. Ja siksi hän söikin. Nyt pyydän nöyrimmästi: olkaa hiljaa. HIljaa. Siinä kuopassa nukkuu meidän kiltti Bimimme."

Bim   mustakorva on kertomus koirasta, valkoisesta irlanninsetteristä, jolla toinen korva on musta. Rotukoira vailla rotunsa tunnusmerkkejä ja siksi erilainen ja ehkä juuri tässä on alkusyy Bimin kohtalolle. Kohtalo - niin, Bim mustakorva ei ole mikään satu, joka päättyisi onnellisesti, Kuitenkin tämä tarina on kaunis ja ei täysin vailla toivoa.

Bim mustakorva ei ole vain ja ainoastaan eläintarina. Se on tarina meistä ihmisistä. Siitä hyvästä ja siitä pahasta, mikä meissä on tai ei ole. Se on tarina elämästä itsessään, uskosta, toivosta ja rakkaudesta, siitä, että synkimmänkin hetken jälkeen elämä kuitenkin vie eteenpäin. Jokainen kokemus jättää jäljen, niin kuin Bim jätti tassunjälkensä Ivan Ivanytsin, Tolikin, Aljoskan ja monien muiden elämään.

Olen lukenut Bim mustakorvan kerran aiemmin. Nyt lukiessani uudemman kerran elin Bimin vaiheissa tuntien ja peläten, jännittäen, odottaen ja vavisten. Trojepolskin kerronta vie mukanaan. Se on kaunistelematonta, korutonta, arkista. Mitä hieman ihmettelen on se, että tämä on kirjoitettu Neuvostoliiton aikoina, jolloin uskonnonvapautta rajoitettiin. Kuitenkin kirjassa puhutaan myös henkisiä ja mainitaan jopa Jumalan olemassaolo. Neuvostoliiton aikakausi tulee muutenkin kirjassa hyvin esille, Venäläinen kansanluonne aina kolhoosielämää, maalaisten ja kaupunkilaisten elämäntavat, eroavaisuudet, rikkaat vastaan köyhät - ihmisluonne niin hyvässä kuin pahassa. Kaiken tämän Trojepolski kirjoittaa rivien väliin, kovaonnisen, mustakorvaisen Bimin tassunjälkiin.

Trojepolski kirjoittaa ulkopuolisena koiran näkökulmasta. Inhimillistämättä Bimiä hän luo Bimistä persoonan, joka valloittaa, valloittaa paitsi Tolikin ja Aljoskan myös lukijan. Voihan kyllä olla niitä Tanttejakin, jotka sanovat, hus - tiehesi. Sanovat, että ihmiset ovat joko koira- tai kissaihmisiä. Voihan näin ollakin, minä, kumma kyllä, pidän niin kissoista kuin koiristakin. Pidän myös hyvistä tarinoista - pidin Bim mustakorvastakin. Tämä on tarina, joka kannattaa lukea,vaikka muuten ei koirista välittäisikään. Varoitettakoon kuitenkin vielä, että kirja ei kuitenkaan ole mitään kevyttä luettavaa.

Sananlasku:

Huonoa vuokralaista vessakin vaikersi.

Kuvailevuus:

Hän tuli kiehuvalle kadulle. Mikä korventava sana-assosiaatio. Hehkuiko katu kuumuutta vai ihmisetkö siellä porisivat hehkuvassa lämmössä. Kerrassaan kuvaavaa, mielikuvitusta ruokkiva kerrontaa.

---

Venäjää valloittamassa, Venäläiset mieskirjailijat: Trojepolski Gavril

----

Saran (P.S. Rakastan kirjoja) Bim mustakorva saa surulliseksi.