IMAGE0062-normal.jpg


Aili Konttinen

Inkerin kesä

WSOY, 1949

189 s.


"Kapteeni, joka muisti vaitelliaisuuteen sitovan verivalan jääneen tekemättä, rypsti tuikeasti klmiaan ja ojensi vinon selkänsä mahtavasti. Hän tunsi itse, miten tuo kovanonnen selkä kasvoi pituutta siinä uljaan aluksen vieressä, jonka kapteeni hän oli. Hän tunsi hennon rintassa laajenevan ja laihojen käsivarsiensa pullistuvan sitkeistä jänteistä ja voimasta. Hän katsoi puosuunsa ylhäisestä kokreudestaan ja väkevästä voimastaan - ja pikku puosu ymmärsi, ettei hän saanut vastausta kysymykseensä. Mutta  tämä lannisti vain kovin lyhyeksi ajaksi puosun terhakan päättäväisyyden - niin lyhyeksi, että siinä ennätti tuskin vetää henkeänsä yhden ainonan kunnollisen kerran."

Kapteeni on 12-vuotias ruotsalainen poika nimeltä Karl- Erik ja puosu on Inkeri,  8-vuotias tyttölapsi Suomesta, mamman ja papan entinen sotalapsi, nyt kesälapsi lomaansa viettämässä Nygårdin kartanossa.

Inkeri Matinoja, pieni sotalapsi, joka palasi Ruotsista takaisin Suomeen on terhakka tyttölapsi. Mamma tahtoisi tehdä hänestä suloisen seuralaisen omaan yksinäisyytensä, pappa taas huomaa, että on parempi, kun antaa tytön elää vapaana, valita seuransa ja erinäisten takkutukkakertojen jälkeen suosittelee, että mamma amtaisi Margitin laittaa  tytön hiukset tiukoille saparoille ja niin käy. Mamma saa muutenkin ihmetellä, kuinka hänen entinen kartanon neitinsä on kovasti muuttunut. Keittäjä-Anna puolestaan luulee, että tyttö on nähnyt Suomessa nälkää, kun haluaa heti aamusta syödä perunoita. Sisäkkö, lapsentyttö Margit taas ei tykkää lapsista, hän ei halunnut paikkaan, jossa olisi lapsia. Onneksi Inkeri on vain kesän Nygårdissa, muuten hän (Margit siis) ottaisi lopputilin.

Inkerin kesä ei ole vain linnun laulua ja auringonpaistetta. Se on täynnä suurta seikkailua mielikuvituksen siivillä, tunteiden vuoristorataa ja kasvun kipeyttä. Alli Konttisen teksti on herkkää ja silti vahvaa. Konttinen sukeltaa syvälle lasten ajatusmaailmaan ja vähän vanhempienkin ihmisten.

Inkerin kesässä ei ole pääsosassa vain Inkeri, vaikka hän vahva hahmo onkin ja omalla tavallaan pistää asiat järjestykseen. Inkerin kesän vahva teema on yksinäisyys, eriytyneisyys ja erilaisuus kateudesta puhumattakaan.  Karl-Erik, kirjan toinen vahva hahmo on sairaalloinen poika, joka kärsii vinosta selästä. Saadessaan Inkeristä ystävän, jonka kanssa seikkailla hän huomaa kesän lopulla, että ei enää "pysty olemaan yksin".

Vaikka Inkerin kesä kertoo enimmäkseen lapsista ja hyvinkin lapsentajuisesti on teoksen kirjoittamistapa ja aiheeseen paneutuminen poikkeavan syvällinen ollakseen ainoastaan lapsille suunnattu. Jotenkin teoksesta välittyy sanoma aikuisillekin, kasvattajille. Tulee mieleen, että sosiaalipsykologiaa lukeville Inkerin elämä kaunokirjallisenakin teoksena olisi oivallista luettavaa. Tästä psykologisesta otteestsa huolimatta kirjailija ei osoittele eikä jaottele eikä psykologisoi tapahtumia. Se, mikä tapahtuu, se tapahtuu luonnostaan. Elämä on tällaista, mitä sitä turhia selittelemään, rautalangasta vääntämään.

Inkerin kesä vie lukijansa toisenlaiseen aikakauteen ja ilmapiiriin kuin nykyinen maailmamme, Yhteiskuntarkakenteet ovat muuttuneet, muokanneet ajattelua. Kuitenkin Inkerin maailma on hyvin samanlainen kahtiajakautuneisuudessaan. Nugårdien rinnalla on Harmaat talot, reippaiden ja terveiden rinnalla rujot ja kolhiintuneet. On loputon (+) Suomi - Ruotsi maaottelu. Loppujen lopuksi syvällä sisimmässään nykyjan lapset ja aikuiset ovat kaipauksessaan, tunteissaan, elämänjanossaan aivan samanlaisia kuin Inkeri, Karl-Erik, Ulla ja pikkulapset, mammasta ja papasta puhumattakaan. Ja vaikka kahtiajakautunut maailma, vastakkainasettelu on Inkerin kesässä nähtävissä, ei siinä kuitenkaan eriarvoisteta asioita, ihmisiä. Onnen  lahjat ei ehkä käy tasan, mutta tasapäistä joukkoa kirjan hahmot kuitenkin ovat ihmisyydessään.

Inkerin kesän kerronta on raikasta, hersyvää, hieman suolaisen kirpeääkin. Inkerin maailma on realismissaan koskettava. Sadut päättyvät sanoihin "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun", Inkerin kesä päättyy, kun kesä päättyy. Tulee syksy ja Inkeri palaa Suomeen. Ilmaan jää kuin haavanlehdet väreilemään kaipaus ja haikeus, heille, jotka jäävät toisaalle, Inkerille puolestaan elämä on nyt. Hän ei ehdi haikailemaan, hän elää hetkessään.

----

Tällä kirjalla mukana Le Masgue Rougen Bingo-haasteessa, ruutu: vapaavalintainen kirja.  BINGO!