alapelkaa2-normal.jpg

Vuokko Niskanen

Älä pelkää Inkeri

Gummerus, 1983

Kuvitus: Sanna Hietala

118 s.

"Vie-rei-sel-lä penkillä istui emäntä, joka oli katsellut äidin puuhia. - Mikäs lapsen nimi on? hän kysyi. - Ei oo tällä vielä nimmee ensikkää. Junassa synty, eikä ole ku kahe viikon ikäne, äiti sanoi. -Antero sille nimeksi pannaa, Inkeri sanoi. - Mutta ensin etsitää koti. Sitte pietää ristiäiset ja ommellaa vauvalle valkone pitä mekko. Se on poika ja sitä sanotaa matkamieheks, Inkeri jutteli iloisesti. Täällä kaikki istuivat niin kumman hiljaa"

Inkeri on 6-7-vuotias karjalaistyttö, evakko, joka on joutunut sisaruksineen ja vanhempineen, omaisineen jättämään tutut kotitanhuat Karjalassa. Asutaan milloin pohjanmaalla, milloin Savossa Ukin luona ja sitten muutetaan Sntahaminaan.Kohtelu karjalaisten siirtolaisten kohdalla on monenlaista, mutta parempi on, kun korvaansa lotkauta "haukuille".  Eikä siinä kaikki, että on joutunut jättämään tutun kotiympäristön, Inkeri alkaa pelätä koiria ja pieni pelko kasvaa ja kasvaa, kunnes se on niin iso, että ei enää mahdu sydämeen, vaan vyöryy sieltä ulos.

"Äiti, sanoi Inkeri empien, mie en mänis ennää ulos. --- --- --- Äiti, siellä on ne koirat, mie en uskalla, pääsi Inkeriltä. Mie en uskalla, mie en uskalla."

Pelko, kun se vyöryy ulos on vapauttavaa, sen Inkerikin huomaa ja kesän tullen juoksee, juoksee... sillä juokseminen on ihanaa. Ei tarvitse enää hissutella varovasti, etsiä kiertoteitä, saan juosta, olla ja nauttia.

Olen joskus katsellut näitä pienikokoisia Hiekkalan  lapset -sarjan teoksia. Näiden typografia on erikoinen, osa sanoista on tavutettu. Tavutusta ei taideta enää nykyään lukemaan opettelussa käyttää niin kuin ennen vanhaan. En tiedä, johtuiko sitten kirjan pienestä koosta vai typografiasta tai jostain muusta, olen hieman vierastanut näitä kirjoja aiemmin. Nyt kuitenkin löysin tämän kirjan kirjaston poistomyynnistä ja olin jostain kirjablogistakin lukenut näistä kirjoista ja ajattelin voittaa antipatiani ja hyvä oli, että voitin, sillä tarina oli ihan mukava ja kuvitus - se on kerrassaan upea. Sanna Hietalan kuvat ovat niin täynnä elämää ja ajan arkista olemista, tapainkuvausta, että silmä ei saa kylläänsä tarkastelusta. Kirjan pieni koko ei ehkä anna ihan täyttä oikeutta kokosivun kuvitukselle tai sitten kuvista tekee mielenkiintoiset juuri se, että niin pieneen tilaan on mahdutettu niin paljon.

alapelkaa1-normal.jpg

Lukisin ja keräisin mielelläni koko HIekkalan lapset -sarjan itselleni, varsinkin jos sarjan kaikissa teoksissa on saman kuvittajan kuvitus. Tämän esimerkkikuvan valitsisin, koska se tuo mieleeni oman lapsuuteni ja heinäteon. Hetket, kun oltiin heinäkuorman päällä tiivistämässä heiniä ja ajettiin kuorman päällä heinälatoon, jännitys hieman kipristellen vatsanpohjassa, varoen, ettei vain putoaisi kyydistä.

---

Tällä kirjalla mukana Oi maamme Suomi -kotimaanvalloituksessa. Pohjanmaa, Savo, Uusimaa (Kirjan tapahtumapaikat), Etelä-Karjala (Vastineena sille, että Inkeri Niskasen syntymäpaikka on luovutessa Karjalassa.