E. Von Adlersfeld-Ballestrem
Trixin nuoruusvuodet!
Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1921
Alkuteos: ?
Suomentanut Aira Sarkkila
331 s.
Tässäpä kirja, jota voisi luonnehtia perinteikseksi anglosaksilaiseksi tyttöromaaniksi. Päähenkilö Trix on kahdeksantoistavuotias orpo tyttö, joka asuu vanhan tätinsä hoivissa eräässä luostarissa. Eräänä päivänä täti, joka on luostarin abbedissa saa kirjeen vanhalta tutulta ja hän alkaa kirjoittaa vastausta kirjeeseen. Kirjeessä on tiedusteltu, onko luostarissa sellaista henkilöä kuin Beatrix Von Dornberg?
Beatrix eli lyhyesti Trix on saanut isältään melko vapaamuotoisen kasvatuksen ja on luonteeltaan melkoinen villikko. Luostarin nunnat ovat helisemässä tytön kepposten kanssa. Sitten kaikki muuttuu. Abbedissa, joka on tytön holhooja saa kuulla, että Trixin eno, joka on ollut riidoissa muun suvun kanssa on kuollut ja jättänyt kaiken Trixille. Hän on myös säätänyt tytön täysi-ikäiseksi, mikä merkitsee, että tyttö saa hallita omaisuuttaan kenenkään puuttumatta hänen päätöksiin.
Trixin elämä muuttuu täysin. Hän muuttaa nunnaluostarista toiseen luostariin (sukulaismiehen omistama ja korjaama asumus, Frauensee). Oikeusneuvos, joka on kirjeet kirjoittanut tulee Trixille neuvonantajaksi ja hankkii tälle seuraneidin,,koska se kuuluu sosiaalisiin sääntöihin.
Uudessa kodissaan Trix ystävystyy Pater Mullerin ja naapurikartanon Hans Truchsessin ja eräiden muiden kanssa, tekee tuttavuutta erinäisten naapureiden kanssa ja tutustuu ympäristöönsä tavalla, josta seuraneiti Van Grasman ei oikein pidä.
Tarinan miljöö on maaseutumainen kartanomiljöö 1800-luvun loppupuolella.
Kerronta on luontevan sujuvaa ja hauskan kutkuttavaa vaikka ikää teoksella jo onkin. Trix on hauska tyyppi, joka vallattomuudessaan on hyväsydäminen ja avoin luonne.
Tässä kirjassa on niin romantiikkaa, seikkailua kuin hitunen goottilaiseen vivahtavaa kauhua ja juonittelua. Juoni on aika arvattava, mutta kyllä tarinankäänteet silti jaksavat pitää lukuhalua yllä ja värisyttää selkäpiitä.
Loppu tuli nopeammin kuin odotin. Ajattelin jo, että tämä jää varmasti kesken ja jatko seuraa jossain toisessa osassa ja olin helpottunut, kun näin ei ollutkaan.
Oikeusneuvos ei voi sitä tietää, vaikka hän onkin viisas sillä hänkin voi nähdä laudan läpi vain silloin, kun siinä on reikä.
Kansanuskomukset:
Jos syömättömänä aivastaa kolme kertaa, tietää se odottamatonta iloa.
Ollaan sukulaisia hernevakan kautta, sanoo sleesialainen (vrt suomen Väärän koivun takaa)
Kommentit