onneliETanneli-normal.jpg

Marjatta Kureniemi

Onnelin ja Annelin talo

WSOY, 1966

93+1 sivua

Kuvittanut Maija Karma


Onnelin ja Annelin talo on kirja, jota olen etsinyt vuosia ja nimenomaan tätä yksittäistä teosta,  en kokoomateosta. Syynä haluuni löytää tämä kirja on lapsuudessa ja äidin muistossa.

Eräänä päivänä kauan kauan sitten, olin pieni, lienenkö ollut ensiluokkalainen (niin kuin Onneli ja Annelikin tavatessaan) seison pienen keittiömme lattialla ja äitini käy noutamassa ruokakomeron hyllyltä kaksi kirjaa ja antaa ne minulle. Tuo hetki on piirtynyt mieleeni lähtemättömästi. Toinen noista kirjoista oli Kaarina Helakisan Satukirja ja toinen Kureniemen Onnelin ja Annelin talo. Sittemmin kirjat katosivat elämän tuoksinassa, mutta muisto tuosta hetkestä ja noista kirjoista on säilynyt. Löysin Satukirjan sitten aikoinaan kirpputorilta, mutta Onnelin ja Annelin taloapa olikin vaikea löytää.

Mikä iloinen yllätys tässä päivänä eräänä sitten oli, kun taas kerran googlatessani satuin löytämään myynnissä olevan kirjan "torilta". Rohkaisin mieleni ja soitin annettuun numeroon. Kirjan hinnaksi oli laitettu kuusi euroa, mutta lupauduin maksamaan siitä jopa hieman ylimääräistä postimaksujen lisäksi ja kaupat sovittiin. Odottelin viestiä sähköpostiini ja kun sitä ei alkanut kuulua, ajattelin, että no niin, se sitten siitä. Ei ilmeisesti tullutkaan kauppoja. Vaan kuinka ollakaan, eräänä iltana viikolla soitettiin ja ilmoitettiin, että kirja olisi lähdössä postiin, saisiko osoitteen?

Onnelin ja Annelin talo on kertomus kahdesta tytöstä, tummatukkaisesta Onnelista, joka on suurperheen "näkymätön lapsi" ja Annelista, tarinan kertojasta, vaaleatukkaisesta tytöstä, jonka isä ja äiti asuvat eri taloissa puhumatta keskenään ja näiden kahden ystävyydestä, joka herää, kun tytöt aloittavat koulun. Eräänä päivänä tytöt löytävät kävelyretkellään ison summan rahaa kirjekuoressa jossa lukee: REHELLINEN LÖYTÄJÄ SAA PITÄÄ!,

Tämä lause laatikoituna herättää ensimmäisen muiston siitä, että olen tämän kirjan joskus lukenut, vaikka en lukemaani juuri muistakaan, toinen muistikuva on Onnelista ja Annelista rouva Ruusupuun portin luona kurkistelemassa ja erityisesti on mieleeni jäänyt kirjan ulkoasu, pitkä ja kapea muoto Maija Karman kuvituksineen.

Onnelin ja Annelin talo on jännä sekoitus totta ja satua. Onnelissa ja Annelissa kuvastuu hyvinkin todenmukainen kuva lapsista, joita ei huomioida ja rivien välistä voi lukea kaipauksen ja ikävän yhteiseen tekemiseen ja olemiseen. Toisaalta se, että kaksi seitsenvuotiasta tyttölasta noin vain ostaisivat talon ja alkaisivat itsenäisen elämän on päätähuimaava ajatus ja kuitenkin, kuinka moni lapsi joutuu elämään "omin päin". Sadun lomassa ja mielikuvituksen selässä puhutaan siis kuitenkin tärkeistä asioista vaikka ei puhutakaan, vaan jätetään ne aikuisten tajuttaviksi, jos aikuiset nyt lastenjuttuja lukevatkaan.

Kureniemi kerronta on arkisen lennokasta jos niin voi sanoa ja mielikuvitusta kyllä riittää puhumattakaan persoonallisista henkiköhahmoista, kuten ilmapalloja kasvattavasta neiti Tingelstiina Vappusesta ja hänen sisarestaan Tangelstiinasta, jolla on ei niin tavanomaisia kanoja. Kun yllätyskananmunasta tulee esiin kumisaappaat alkaa minun suupieliä väkisin hymyilyttämään ja silmät pyöristyvät, kumasaappaat yllätysmunasta kuulostaa vain niin - yllätykselliseltä!

Onnelin ja Annelin talo on minulle ehdottomasti tärkeä kirja. Siitä ja Satupuusta lähti minun lukuharrastus ja äidistä, jonka muistan lämmöllä.

---

Tällä kirjalla mukana Nostalgiset tyttökirjat -haasteessa.