Marie Hamsun
Tunturilaakson lapset - kotona ja karjamajalla
WSOY, 1943
Alkuperäisteos: Bygdebarn heime og på saetra
Suomennos Leena Karro
183 s.
"Tunturilaakson rinteellä sijaitsee talo, jonka nimi on Langerud eli Pitkärinne. Aivan yhtä hyvin se voiso olla Lyhytrinne nimeltää, sillä ei se mikään suuri talo ole. Talonväellä on neljä lehmää, joiden nimet ovat Mustikki, Valko, Kaunikki ja Tähdikki. Lapsia on talossa myöskin neljä, heidän nimensä ovat Ola, Einar, Ingerid ja Martta, ja kullakin lapsella on oma nimikkolehmäsä."
Marie Hamsunin Tunturilaakson lapset on hauska pieni kirja, joka kertoo norjalaislasten elämästä tunturin kupeessa, kunnes kesän myötä siirrytään korkeammalle tunturiin - karjamajoille. Siellä Ola ja Einar vuorottelevat omia ja kyläläisten lehmiä paimentaen. Tunturilaakson lapset sisältää kahdeksantoista erillistä lukua, jotka ovat enemmän tai vähemmän kytköksissä toisiinsa. Touhua ja tohinaa riittää monenlaista lapsijoukossa. Perheen isää ei paljon tarinassa mainita, hän vain "käväisee paikalla", Äiti viettää kesän lasten kanssa karjamajalla, isä vain käväisee paikalla milloin tuoden vieraita, milloin vieden vieraita. Vieraista erikoisin on pariskunta Gusta ja Gudbrand sekä heidän 3-vuotias Ola-poikansa. Kun Gudbrand saa päähänsä kaataa nurin karjamajan pihassa kasvavan suuren koivun, saa hän tuta "korkeampia voimia".
Marie Hamsunin kerronta on arkista, rennon sujuvaa, lapsen näkökulmasta asioita tarkasteleva. Hyvä, vanhanajan lastenkirja, jonka hyvinkin soisi kuuluvan myös nykypäivän lasten lukemistoon, sillä tuulahduksesta historian havinaa, tarinassa soi myös sadun huilu eikä kertojan ääni kuulosta lainkaan niin vanhalta, kuin lukemani teoksen paperi.
Kirjaan on myös jatkoa Tunturilaakson lapset talvipuuhissa ja sen verran pidin kyllä Tunturilaakson lapsinelikosta, että kaipa minun on saatava käsiini tuo jatkokin.
---
Tällä mukana Kirjallisessa maailmanvalloituksessa: Norja
Kommentit