pienituntematon.jpg

Hector Malot

Pieni tuntematon

WSOY, 1954

Alkuteos: En famille

Suomentanut Kristiina Kivivuori

296 s.

 

Hector Malotin Pieni tuntematon -teos kuuluu kirjahyllyni aateeliin. Ihastuttava, herkkä tarina orpotyttö Perrinestä on verrattavissa ruotsalaisen Martha Sandwall Bergströmin Gulla-kirjoihin siinä mielessä, että molemmissa teoksissa pääosaa esittää orpolapsi, joka saapuu sukulaistensa luokse tuntemattomana. Molemmmissa tarinoissa on myyös yhteiskunnallinen ja sosiaalinen aspektinsa.

Perrine on 13-vuotias tyttö, joka matkaa äitinsä kanssa jonkinlaisessa talovaunussa. Hänen isänsä on kuollut aiemmin ja äitikin on kuolemansairas, kun he leiriytyvät Pariisin liepeille matkalla Amienssin Maracourtiin. Pariisissa Perrine joutuu myymään vaununsa valokuvauskoneineen kaikkineen eikä siinä kaikki, myös rakkaan lemmikkiaasinsa Palikarin, joka on vaunuja vetänyt pitkän matkan aikana.

Kun äiti kuolee, jatkaa Perrine yksin matkaansa kohden Maracourtia ja joutuu leipää ostaessaan huijatuksi, kun leipomon rouva väittää että Perrinen tarjoama raha on väärennetty.

Perrine jatkaa matkaansa ja nääntymäisillään nälkään, kun hänet löytää Palikar. Lumppuri, jolle Perrine on aasin myynyt on sattumalta kulkemassa samaa tietä ja niin Perrine saa avun.

Perrine saapuu Maracourtiin ja pestautuu tekstiilitehtaaseen töihin. On vaikea sanoa, eletäänkö kirjassa 1800-lukua vain ollaanko jo 1900-luvun puolella. Yhteiskuntaolot kuitenkin kertovat, että työ on raskasta, olot kehnot ja lapsityövoima (Perrinehän on vain 13-vuotias) kukoistaa.

Perrine saa ystävän Rosaliesta, jolle sattuu tapaturma hänen käämiessään lankaa ja tämä menettää sormensa. Perrine puolestaan pääsee tehtaan omistajan Vulfran Paindavoinen palveukseen  kielenkääntäjä, koska hän osaa englantia ja varsinainen kielenkääntäjä on sairastunut. Vulfran Paindavoine on sokea. Hän kaipaa poikaansa, joka on avioitunut Intiassa katoliseksi kääntyneen hindunaisen kanssa ja tästä syystä välit on rikkoutuneet.

Perrine on ilmoittanut nimekseen Aurelie, sillä hän ei halua paljastaa todellista minäänsä ennen kuin häntä rakastetaan omana iitsenään.

Perrinessä ja Gullassa on paljjon samaa, samoin kuin Vulfran Paindavoinessa ja patruuna Sylvesterissä. Miljöö ruotsalaisen ruukkiyhteiskunnan ja ranskalaisen tehdasyhteisön välillä on omanlaisensa, mutta yhteneviä tekijöitä löytyy näissäkin suhteissa samoin kuin juonet ja ihmisten omanvoitonpyyteet on havaittavissa. Siinä, missä Gulla lopulta sulattaa isoisänsä sydämen saa Perrinekin tehtailija Paindavoinen katsomaan asioita uudesta näkökulmasta.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän teokseen, jos et ole jo sitä tehnyt.

----

Tällä mukana Idän pikajunassa.