West Lathrop
Ratsupoliisin salaperäinen seuralainen
Pellervo-seura, 1947
Alkuperäisteos: Northern trail adventure
Suomentanut Liisa Johansson
235 s.
Ratsupoliisin salaperäinen seuralainen
Pellervo-seura, 1947
Alkuperäisteos: Northern trail adventure
Suomentanut Liisa Johansson
235 s.
"Ko-pa söi hyvällä ruokahalulla. - Tällä tavalla minä haluaisin elää aina. Hän katseli ympärilleen kiihkeänä. - Mitä kauemmaksi pääsen taloista ja kaduista, sitä parempi miun on olla. Kaikki tuo noki ja hälinä on kuin pahaa unta. Hän viittasi kädellään etelään päin. - Toivon, ettei minun tarvitse koskaan enää palata tuonne. Mistähän oikein johtuu, että tätä pohjolaa oppii rakastamaan niin paljon. "
Ajaessaan takaa porovarkaita tapaa ratsupoliisi Zack Denny erämajassa nuoren pojan, Ko-pan. Poika näyttää valkoiselta, mutta on pukeutunut kuin eskimo. Kuka hän on ja ketä on ne, jotka ajavat häntä takaa. Zack joutuu pohtimaan monia asioita, pojan vaietessa.
Yhdessä Zackin kanssa Ko-pa joutuu jännittäviin seikkailuihin pohjoisen tundralla heidän matkatessaan kohden rannikkoa, jossa molemmilla, niin Zackilla kuin Ko-pallakin on oma koitoksensa edessä eikä sillä matkalla säästytä niin kylmältä kylvyltä hyisen järven jäätiköissä kuin karhun kynsiltäkään.
Kaikkinensa kirja oli mielenkiintoinen teos, joka toi pienen lisän historiatietoutteen.
Viittausta Stefanssoniin ja päiden mittailemiseen lukuunottamatta kirja oli kaikkea muuta kuin ennakkoluuloinen. Hyvä mies oli hyvä oli hän sitten eskimo tai valkoinen, paha ihminen oli ihminen hänkin, joskin vastuuseen teoistaan saatettava.
Kaiken kaikkiaan Ratsupoliisin salaperäinen seuralainen oli jouheva, nopealukuinen tarina. Tosin kirjan sivut olivat jäykähköä ja paksuhkoa paperia, mikä teki sivujen kääntämisen työlääksi (osin syy myös kömpelöissä sormissani). Kuitenkin kaikitenkin kirja toi tuulahduksen vuosikymmenien takaa ja juuri se, että tarina oli jo iäkkäämpää vuosikertaa antoi sille oman pikantin makunsa. Myös kirjan kansikuvalla oli oma vaikutuksensa tarinan mielenkiintoon. Pohjoinen lumoaa, niin se vain on.
Ajaessaan takaa porovarkaita tapaa ratsupoliisi Zack Denny erämajassa nuoren pojan, Ko-pan. Poika näyttää valkoiselta, mutta on pukeutunut kuin eskimo. Kuka hän on ja ketä on ne, jotka ajavat häntä takaa. Zack joutuu pohtimaan monia asioita, pojan vaietessa.
Yhdessä Zackin kanssa Ko-pa joutuu jännittäviin seikkailuihin pohjoisen tundralla heidän matkatessaan kohden rannikkoa, jossa molemmilla, niin Zackilla kuin Ko-pallakin on oma koitoksensa edessä eikä sillä matkalla säästytä niin kylmältä kylvyltä hyisen järven jäätiköissä kuin karhun kynsiltäkään.
Kanadan tundralle sijoittuva kertomus on jouheva ja mielenkiintoinen tarina ratsupoliisien työstä ja luonnonkansojen elämästä pohjoisen tundralla. Aika-aspektia hieman mietin. Johtolankoja tämän suhteen tarinassa tuntui olevan yllinkyllin, Zack soitteli musiikki veivattavalla gramofonilla, oli puhetta radioasemista ja lentokoneista. Milloinkas nämä keksinnöt tehtiinkään? Viitattiin myös Amundseniin, jolle eskimot olisivat antaneet nimeksi king-okkpuk eli isonenä ja Stefanssoniin, jota kutsuttiin mieheksi, joka mittaa päitä (neokok tootee-lakh). Amundsen oli toki tuttu nimi, Stefansson sitä vastoin outo nimi. HIeman googlailtuani löysin Vilhjalmur Stefansson -nimisen henkilön, joka ilmeisesti on ollut jonkinlainen eskimotutkija.
Kaikkinensa kirja oli mielenkiintoinen teos, joka toi pienen lisän historiatietoutteen.
Viittausta Stefanssoniin ja päiden mittailemiseen lukuunottamatta kirja oli kaikkea muuta kuin ennakkoluuloinen. Hyvä mies oli hyvä oli hän sitten eskimo tai valkoinen, paha ihminen oli ihminen hänkin, joskin vastuuseen teoistaan saatettava.
Kaiken kaikkiaan Ratsupoliisin salaperäinen seuralainen oli jouheva, nopealukuinen tarina. Tosin kirjan sivut olivat jäykähköä ja paksuhkoa paperia, mikä teki sivujen kääntämisen työlääksi (osin syy myös kömpelöissä sormissani). Kuitenkin kaikitenkin kirja toi tuulahduksen vuosikymmenien takaa ja juuri se, että tarina oli jo iäkkäämpää vuosikertaa antoi sille oman pikantin makunsa. Myös kirjan kansikuvalla oli oma vaikutuksensa tarinan mielenkiintoon. Pohjoinen lumoaa, niin se vain on.
Sanastoa:
to-boo-ga-roo = kummunmuotoinen maja, joka tehtiin taivuttamalla pajuja latvoista yhteen ja sitomalla ne kiinni, jonka jällkeen kehikko peitettiin turpeella.
Igloo = eskimoiden metsästysretkillä käyttämä maja, joka rakennettiin kovettuneista lumipaloista.
Ko-pa-noo = pulmunen
Kommentit