Karen Kingsbury & Gary Smalley
Petollisella jäällä
Aikamedia, 2012
336 s.

Karen Kingsburyn teos Petollisella jäällä jatkaa kirjailijan aiemmasta teoksesta, Uskollinen sydän, tutun Baxterin perheen tarinaa. Tarina etenee suurimmaksi osaksi perheen keskimmäisen tyttären, kapinallisen  Ashleyn näkökulmasta. Ashleyn sydän on palanut karrelle raskaiden Pariisin kokemusten jälkeen ja hänen on vaikea nähdä itseään  rakkauden kohteena ja arvoisena.  Ashley kaipaa kuitenkin elämäänsä muutosta. Hän haluaisi lopettaa pakenemisen ja saada kyynisen ja kovettuneen sydämensä lämpimäksi jälleen. Ashleyllä on ajatus, että työ vanhusten parissa voisi olla tie tähän ja hän hakeutuukin töihin Iltarusko-nimiseen vanhusten hoitokotiin.

Karen Kingsburyn teksti on luontevaa ja jouhevaa. Tarinan parissa viihtyy ja tapahtumiin uppoutuu.  Yllättävä muutos, juonen käänne tarinaan syntyy puolivälin paikkeilla. Tämän jälkeen mikään ei enää ole entisellään.

Petollisella jäällä on tyypillinen perhetarina, jonka näkökulma on kuitenkin yksilöllinen. Tapahtumia seurataan milloin yhden, milloin toisen näkökulmasta. Lukija elää Baxterin perheen rinnalla niin iloissa kuin suruissakin odottavina, pelkäävinä, rakastavina.

Kirja on paitsi erinomainen sadepäivän viihderomaani, myös ajatuksia herättävä teos. Vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvatkin Yhdysvaltoihin ja amerikkalainen näkökulma on vahva, on kirjan yksi vahva teema, vanhusten hyvä hoito ajankohtainen aihe Suomenkin oloissa. Toivoisinkin, että tämä kirja saisi kuulua jokaisen hoitotyötä tekevän lukulistalle.

Kirjan suomalainen nimi Petollisella jäällä on hieman harhaanjohtava, sillä jäästä kirjassa ei juurikaan puhuta, kylmenneistä sydämistä kylläkin. Kirjassa korostuu muistojen tärkeys tienä nykyisyyteen ja elämän mielekkyyteen.

"Kyse on siitä että muistaa, mikä on tärkeintä, pastori Mark oli selittänyt. - Autat naisia muistamaan, kuinka rakastaa. Sellainen muisto jää heidän mielissään malliksi, jota kohti kasvaa ja pyrkiä. Muistaa Jumalan totuus. Muistaa, mikä on  tärkeää. Muistaa kuinka rakastaa. Muistaminen oli ajatus, joka tuntui tulevan esiin kaikessa tärkeässä, mitä oli tapahtunut..."

Karen KIngsbury kirjoittaa elämän arvoista ihmisläheisesti ja koskettavasti unohtamatta hengellistä ulottuvuutta. Hänen tapansa tuoda asioita esille, ei ole niinkään saarnaava, kuin pohtiva. Lankeemukset, nousut ja uskonkriisit vaihtelevat siinä missä arjen kuviot ja maailman menokin.

Elämä jatkuu, jatkuuko tarina? Sitä jäin kysymään viimeisen sivun kääntyessä.  Hyvä kirja muodostuu mielenkiintoisista henkilöhahmoista, hyvästä juonesta ja tunteiden kirjosta. Sitä kaikkea tarjoaa myös Karen Kingsbury.