Siiri Kiikka
Auneelan pojat
WSOY 1941
183 s.

Kirjaston poistomyynnistä löysin tämän vanhan teoksen, joka tarinaltaan ja kerronnaltaan kuitenkin oli raikas ja eläväinen löytö. Kirjan tarina sijoittuu pohjanmaalle, Kyrö-joen tienoille. Dialogi on kirjoitettu murteella, mikä antaakin kirjalle oman mukavan mausteripauksen. En oikein tiedä, onko tämä lasten vai aikuisten kirja vain jostain siltä väliltä.

Kirja kertoo Auneela-nimisen talo pojista, alta kymmenvuotiaita tai korkeintaan sitä ikäluokkaa ja siinä sivussa kyläkunnan elämänmenosta. Kirjan tarina sijoittuu jonnekin 1800-luvun lopulle, 1900-luvun alkupuolelle. Eletään kiertokoulujen aikaa.

Auneela oli komea talo, voisi sanoa mahtitalo, pohjalaaseen tyyliin komia ja ylpiäksikin luonnehdittu, mutta rehellinen ja omanarvoontuntoonen: Kyynärän hongista timprattu, kaksifooninkinen tuparati.
 
Eräänä päivänä Auneelan pojat Jussi ja Erkki haluavat päästä joen yli toiselle rannalle tervehtimään Paappaa, mutta lautturi ei heitä huomaa. Niinpä pojat lainaavat ylimenovenettä omin päin ja siitäkös soppa syntyy. Pojat saavat venevarkaiden leiman ja kohta heitä syytetään myös rapulipon varkaudesta ja erityisesti kahnausta syntyy Yli-Nivaskan Niileksen kanssa, jonka rapuliposta on kyse.
 
" - Tulepas tänne, Niiles! Mulla on asiaa. Tuu, tuu vain, puhutahan välit selviksi. Mitä sä täälä meirä kohras oikeen aina käyt rikuneeraamas?"

Paljon ehtii tapahtua ja pikku-Erkkikin joutuu aina kuoleman porteille asti, ennen kuin asioiden oikea laita selviää ja rauha naapuruksien välillä syntyy.

Muutamia mukavia sanontoja:

- Sika tohorii, mutta ihminen uskaltaa.
- Ei sääskien pirä antaa hyppiä nenällensä

- Ei niin tosisnansa saa olla, ku sika rukihis.

Huumoriakin kirjasta löytyy:

" - No Martti, mikä tälle sinun pikku siskollesi pannaan nimeksi? kysyi pastori.
- Kaisa, ehdottaa Martti ja menee ihan lähelle pastoria.
- Vai Kaisa? ihmetttelivät muut.
- Entäs Jussi, mitä sinä ehdotat?
- Kaisla.
- Kaisla? kertasi pastori. No sepä ei olisikaan hullumpi tytön nimeksi. Se olisi oikein kaunis nimi. Mistä sinä sen olet keksinyt?
- Aapiskirjasta, vastasi poika.
- Aapisesta? Onko siellä  tytön nimenä Kaisla? ihmetteli pastori edelleen.
- kyllä siellä sanotaan, jotta merenrannalla kasvoi kaunis kaisla.
"
 
Kirja oli hyvinkin "painavampi" kuin se 50 senttiä, minkä siitä maksoin ja pidin kirjasta paljon. Kirjan nimiölehdellä on Eeli Jaatisen kuvitus, joka sopisi myös kansikuvaksi (lieneekö kirjassa ollut paperisuojukset, en tiedä). Kuvituksessa olevat henkilöt vain ovat juoneen nähden hieman "vanhanoloisia, muuten pohjanmaan lakeat seudut tulevat mlelestäni kuvassa hyvin esille.