Tony Wickers
Pucl kohtaa oudon miehen
Artko, 1979
Alkuteos: Puck möter en främling
Suomennos Irmeli Helin
157 s.
"Puck pääsi portaille saakka. Hetkeksi paine helpotti, ja hän saattoi jälleen tuntea itsensä yksilöksi eikä puurohiutaleeksi. Yksilönä oleminen oli hänelle hirveän tärkeää. Sen kyllä huomasikin. Jollan tavoin hän oli kuin kävelevä huutomerkki"
Puck eli Berit Larsson on nyt 17-vuotias. Hän on siirtynyt Progressos AB:ltä Zenitin tavarataloon myymäläetsiväksi. Yksilöllisellä tavallaan hän tarttuu toimeen ja ottaa kohta kiinni varkaita kuin vanha tekijä. Tavaratalossa on meneillään suuren luokan varkaussarja, hävikkiä on tavallista enemmän ja Puckia pyydetään erityistehtävään. Kohta hän onkin keskellä suurta seikkailua.
Yksilöllisyys on hyvin kuvaava sana paitsi Puckille myös tämän kirjan tunnelmalle. Pidin paljon tästä tarinasta, sillä tässä on jotain ainutlaatuisuutta, jota en osaa oikein kuvata.
Lukisin mielelläni enemmänkin näitä Puck-tarinoita. Nämä ovat nopeita lukea, eivät kovin yllätyksettömiä ja silti näissä on yllättäviä piirteitä ja ajatuksen tasolla jotain, mitä en ainakaan minä heti ensimmäiseksi tulisi ajatelleeksi. Harmi että näitä ei ole suomennettu enemmän.
Hmm. Pitäisiköhän alkaa lukea ruotsiksi. Nämä eivät varmasti olisi kovin vaikealukuisia ruotsinkielelläkään ja olisi varmaan hyvää harjoitusta.
Kuvauksellisia otoksia:
"Kaulassa hänellä oli poimu, jonka ihon löysä kananliha selvästi toi esiin. Ryppy näytti samansuuntaiselta hatunreunan leikkauksen kanssa. Ellei kaulan poimussa olisi ollut jotain traagista, jotain, joka pani ajattelemaan sitä lähestyvän vanhuuden kuristusköydeksi olisi näky ollut naurettava. Oli kuin hatunreunaa olisi sillä tavoin jatkettu."
Saksofonin uupunut korina
"Sua ei oll,ut missään. Sitten mä kysyin vahtimestarilta, ja se sanoi, että sä olit lähtenyt. Enhän mä mitään tarkoittanut. Anna anteeksi! Viimeinen lausahdus oli kuin Affe olisi pannut voinokareen kuumalle alustalle. Nuo kaksi sanaa sulivat hänen pelkonsa päälle ja jäivät siihen kellumaan kuin kodittomat rasvatahrat."
Todellakin - Wickersin tyyli on omaaltuisen riemastuttavan yllätyksellistä ja erilaista. Ja vaikka nämä kirjat ovat ilmestyneet jo vuosikymmeniä sitten on niiden aika-aspekti aika hakusalla, tarkoitan siis aikakautta, jota eletään. Nämä kirjat eivät ole tyyliltään vanhentuneita, vaan voisi sanoa, että teksi on ajatonta.
Kommentit